Yhteiset Lapsemme 3/2022 Pääkirjoitus: Adoption ilot ja surut

Teksti: Markus Söderlund
Kuva: Julius Töyrylä

Useissa tämän lehden artikkeleista käsitellään adoptiota, joka on yksi Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan painopisteistä. Kansainvälisten adoptioiden määrät ovat laskeneet ja odotusajat pidentyneet, mutta tarve adoptiolle ei ole maailmasta poistunut. Adoptio on tuttu sana liki jokaiselle suomalaiselle ja jo lapset oppivat ymmärtämään mitä sillä tarkoitetaan. Kuitenkin vain suhteellisen harvalla on omakohtaista kokemusta adoptioon liittyvistä asioista, joko adoptoituna, adoptiovanhempana tai adoptioperheen läheisenä. Myöskään adoptioammattilaisten määrä ei ole suuren suuri. Julkisuudessa aihetta käsitellään myös usein. Julkkisten perhesuhteet ja myös adoptiot ovat tapetilla ja muovaavat kuvaa adoptioista, tosin usein valitettavan yksipuolisesti ja jutut voivat aiheuttaa myös vääriä tulkintoja prosessin helppoudesta. Adoptio ja erityisesti kansainvälinen adoptio ovat kuitenkin hyvin tarkasti säädeltyjä ja myöskin henkisesti ja aineellisestikin vaativia prosesseja.

Adoptioihin kytkeytyy aina sekä ilo että suru, kuten moniin muihinkin perhesuhteisiin. Adoption toteutuminen on pitkäkestoinen haave, joka tapahtuessaan tuottaa suurta iloa ja onnea perheeseen. Lapselle adoptio antaa perheen, joka antaa rakkautta ja huolenpitoa. Toisaalta adoptioprosessi voi erinäisistä syistä johtuen keskeytyä, mikä on hakijoille rankka kokemus ja monesti päätepiste lapsihaaveiden toteutumiselle. Myös lapsen kasvuun, kehitykseen tai terveyteen voi liittyä suuri huoli. Suru voi tulla esille myös silloin, kun lapsi joutuu pohtimaan kysymystä siitä, miksi on alun alkaen joutunut eroon biologisista vanhemmistaan ja suvustaan. Hän joutuu pohtimaan, mikä on tai ei ole ollut hänen etunsa mukaista.

Adoptioperheille päänvaivaa aiheuttavat pitkälti samat asiat kuin muillekin perheille. Esimerkiksi lähestyvä tai jo alkanut murrosikä herättää kysymyksiä ja huolia. Tyypillisesti juuri murrosiässä heräävät myös kysymykset adoptoidun omasta taustasta ja identiteetistä. Identiteetin rakentumisen kannalta arvokkaita ovat muun muassa kohtaamiset muiden adoptoitujen kanssa sekä myöhemmässä vaiheessa adoption jälkipalvelu tai matkustaminen synnyinmaahan.

Vertaistuki auttaa myös vanhempia. Eräs tällaisen vertaistuen foorumi ovat kansainvälisesti adoptoitujen niin sanotut maatapaamiset. Itse osallistuin jokin aika sitten oman lapseni kanssa muutaman vuoden tauon jälkeen tällaiseen tapaamiseen, joka todella on yksi vuoden kohokohdista niin monille lapsille kuin aikuisillekin. Lapset ja aikuiset oppivat toisiltaan ja lasten, tai jo melkein nuorukaisten, riemu ja energia ovat tarttuvaa sorttia. Vaikka jokainen meistä ikääntyy matemaattisesti samaa vauhtia, ovat muutokset lapsissa kaikkein suurimpia ja näkyvimpiä, jopa mullistavia. Tässä kohdassa on ilman muuta kyse adoption ilosta.