Yhteiset Lapsemme 2/2022: Ukrainan lapset ja adoptio

Teksti: Anja Wikstedt
Kuva: Gerd Atlmann / Pixabay

Venäjän hyökkäyksen jälkeen miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet kotimaastaan. Suomeen on tullut yli 27 000 ukrainalaista tai Ukrainassa asunutta jonkun muun maan kansalaista. Noin 90 % heistä on naisia tai lapsia. Arvioidaan, että tämän vuoden loppuun mennessä luku voi olla 80 000.

Hyvin pian sodan alkamisen jälkeen Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, heräsi kiinnostus mahdollisuudesta adoptoida Ukrainasta ilman vanhempia tullut lapsi.  Adoptiolautakunnan tiedotteessa 4.3. todettiin, että adoption toteuttaminen lapsille turvallisesti edellyttää yhteiskunnallisesti vakaita olosuhteita, joissa viranomaiset voivat valvoa lapsen etua adoption kaikissa vaiheissa. Adoptioyhteistyö vaatii vakaan hallinnon, toimivan lastensuojelujärjestelmän sekä lapsen oikeuksia suojaavaan ja yhteistyöhön sopivat lainsäädännön. Vallitsevassa tilanteessa ei ole mahdollista adoptoida ukrainalaisia lapsia Suomessa.

Näin tilanne nähdään myös Ukrainassa. Maan hallitus ja oikeusministeriö ovat olleet yhteyksissä mm. Haagin sopimusvaltioiden adoptiosta vastaaviin keskusviranomaisiin (Suomessa adoptiolautakunta). Ukrainasta sotaa paenneiden lasten adoptio on tällä hetkellä vastoin Ukrainan lakia.

Lastensuojelulaitoksissa asuvien lasten määrä Ukrainassa on huomattava. Vuonna 2020 yli 700 laitoksessa asui yli 100 000 alaikäistä. Lähes puolella lapsista oli erityisen tuen tarpeita. Ukraina on kuulunut jo vuosikymmenien ajan merkittäviin adoptiolapsia luovuttaviin maihin. Vuosina 2010-2016 maa oli kuudennella sijalla kansainvälisesti adoptoitujen lasten lukumäärässä. Viime vuosina Ukraina on ollut toisella sijalla adoptiotilastoissa.

Ukraina tekee adoptioyhteistyötä useiden eri maiden kanssa. Maaliskuun 13. päivänä sosiaalipolitiikan ministeriö ilmoitti, että kansainvälinen adoptiotoiminta keskeytetään, ja sitä voidaan jatkaa vasta sodan päättymisen jälkeen. Vastaavia päätöksiä on tehty myös yhteistyömaissa, esim. Ranskassa, Sveitsissä, Kanadassa ja Italiassa. Keskeneräisiä prosesseja, joissa lapselle on jo nimetty vanhempi tai vanhemmat, pyritään mahdollisuuksien mukaan saattamaan loppuun.

Unicefin ja UNCHR:n kanta on se, että adoptioita ei tule toteuttaa poikkeusolojen aikana eikä välittömästi poikkeusolojen jälkeen. YK:n lapsen oikeuksien komitea ja Haagin kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä konferenssi (HCCH) ovat todenneet, että sodasta kärsivien lasten aseman turvaamiseen tähtääviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi. HCCH korostaa Haagin vuoden 1996 lastensuojelusopimuksen merkitystä lasten siirtyessä sotatilanteessa maasta toiseen. Sopimus sisältää luvun viranomaisten kansainvälisestä yhteistoiminnasta.

Sotatilanteissa ja luonnonkatastrofeissa lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tämä korostuu vanhemmistaan eroon joutuneiden tai jo aiemmin vanhempansa menettäneiden lasten tilanteissa. Kriisiaikoina lapset tarvitsevat apua nopeasti, ei kuitenkaan niin, että pyritään löytämään oikoteitä esim. lasten adoptoimiseen. Päinvastoin, haastavissa tilanteissa tulee noudattaa erityistä tarkkuutta hyvien käytäntöjen ja laillisuuden osalta.