06/06/2022 - , , ,

Yhteiset Lapsemme 2/2022 Pääkirjoitus: Pakolaislapset ansaitsevat meidän huomiomme

Teksti: Markus Söderlund
Kuva: Stefan Keller /Pixabay

Maailman pakolaispäivää vietetään 20.6. Alun perin tämä ajankohta tunnettiin nimenomaan Afrikan pakolaisten päivänä. Mielikuvissamme pakolaisuus onkin liitetty vanhastaan erityisesti Afrikkaan. Pakolaisuus on nyt poikkeuksellisen ajankohtainen teema Suomessa ja Euroopassa, ja mielikuvamme pakolaisuudesta on viime vuosina ollut murroksessa. Kesäkuuhun mennessä Suomeen on saapunut ukrainalaisia pakolaisia arviolta jo yli 50 000. Useimmilla meistä ei ole vielä ollut läheistä kontaktia heihin, mutta ajan kuluessa kohtaamisia tapahtuu yhä enemmän niin kouluissa, harrastuksissa ja työelämässä kuin arjessa muutenkin.

Pakolaisia Suomeen tulee vuosittain tietysti myös muualta maailmasta, mutta ukrainalaisten osuus on nyt huomattavan suuri. Lasten ja nuorten osuus on merkittävä: yksistään tilapäistä suojelua hakeneista ukrainalaisista jopa 40 % on lapsia. YK:n mukaan maailmassa on kaiken kaikkiaan jo ainakin 100 miljoonaa pakolaisuuteen joutunutta ihmistä, useampi kuin 1 % maapallon asukkaista.

Pakolaispäivä muistuttaa meitä tasa-arvon tavoitteesta. Muualta kuin Ukrainasta tulevien pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden tilannetta ei saisi unohtaa myöskään nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana, eikä ihmisiä pidä asettaa eriarvoiseen asemaan lähtömaan tai kansalaisuuden perusteella. Eri tilanteissa olevien pakolaisten asema suhteessa kotimaansa tilanteeseen ja toiveikkuuteen paluun suhteen on myös erilaista. Suurin osa ukrainalaisista odottanee palaavansa pikaisesti takaisin kotiin, kun taas esimerkiksi kiintiöpakolaisella tällaista optimismia ei välttämättä ole. Suomeen tullaan lähtökohtaisesti pidemmäksi aikaa, ja on mahdollista, ettei paluuta ole näköpiirissä.

Aikuisiin verrattuna lasten elämä on erilaista sen suhteen, miten tulevaa hahmotetaan. Me aikuiset teemme suunnitelmia, asetamme tavoitteita tulevalle ja unohdamme pahimmassa tapauksessa jopa sen vuoksi elää kunnolla elämäämme tässä päivässä. Lapselle elämä on tässä ja nyt. He ovat tämän suhteen onnekkaammassa asemassa kuin monet aikuiset ja nuoretkin, jotka ovat huolissaan huomisesta – tosin monesti ihan perustellusta syystä. Toki viime vuosina on nähty, että esimerkiksi ilmastohuoli kasvaa myös nuorempien parissa, jopa aikuisten kokemaa voimakkaammin.

Sota koskettaa kuitenkin kaikenikäisiä, jotka ovat vähääkään uutisia nähneet. Myös siis meitä, jotka emme ole joutuneet pakenemaan kodeistamme tai joiden koteja ei ole tuhottu tai joille sotatrauma on omakohtaisesti vieras kokemus. Lapsille ja nuorille pitää tarjota se turva ja hoiva, jota he kaikkein eniten nyt tarvitsevat. Oikeus leikkiin ja iloon siis. Suomalainen yhteiskunta ja palvelujärjestelmä kykenee hoitamaan tämän kriisin, kunhan kaikkien tarpeet tunnistetaan. Siihen tueksi tarvitaan paljon vapaaehtoisia kolmannelta sektorilta ja myös heitä, joilla on motivaatiota, mutta eivät ole aiemmin toimineet yhdistyksissä. Järjestöjä tarvitaan niin rauhan kuin sodan aikana. Nyt elämme valitettavasti jälkimmäistä, ja on varauduttava siihen, ettei tilanne ole nopeasti ohi. On etsittävä ratkaisuja myös siihen, miten järjestöt tämän tehtävän voivat hoitaa. Yksityiset lahjoitukset ovat tärkeitä, mutta myös valtion tulee resursoida kolmannen sektorin kriisityötä ja auttamista.

***

Yhteiset Lapsemme ry järjestää toimintaa ukrainalaislapsille ja -nuorille yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen ja ukrainalaisten yhteisön kanssa. Voit tukea tätä toimintaa lahjoittamalla

Takaisin aihealueeseen: , , ,