03/08/2022 - , , ,

Yhteiset Lapsemme 2/2022: ”Lapset huutelee ja nimittelee, mutta aikuiset tekee samaa”

Teksti: Hanna-Leena Ylönen
Kuvitus: Kathleen Diémé

Yhteiset Lapsemme ry teki alkuvuodesta 2022 rasismikokemuksia käsittelevän kyselyn jäsenilleen ja aktiiveilleen. Tavoitteena oli kerätä aihepiiriin liittyvää tietoa vaikuttamis- ja koulutustoiminnan kehittämiseksi. Samalla tarjoutui mahdollisuus tuoda esille ja jakaa aiheeseen liittyviä kokemuksia sekä näkemyksiä siitä, miten rasismiin tulisi puuttua. Kyselyä jaettiin järjestön sosiaalisen median kanavissa, nettisivuilla ja uutiskirjeessä. Siihen vastasi 30 täysi-ikäistä henkilöä, joista 18 omasta puolestaan ja 12 alaikäisen lapsen tai lasten puolesta. Kyselyyn vastattiin sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa. Tietoa kerättiin rasismikokemuksista kahden viimeisen vuoden ajalta. Vastanneista suurin osa koki rasismin yleistyneen tai tilanteen pysyneen suunnilleen samana. Toisaalta moni ei osannut arvioida tilanteen kehittymistä viime vuosiin verrattuna.

Suurimmassa osassa vastauksia perheeseen tai lähipiiriin kuuluva lapsi tai nuori oli kokenut rasismia, ja useat vastaajat olivat havainneet myös ulkopuolisiin kohdistuvaa rasismia. Osa vastaajista oli kokenut rasismia myös itse. Suurimmaksi osaksi vastaajat kertoivat rasismikokemuksia olleen useita kertoja vuodessa, mutta huomattavan moni kokenut rasismia myös tätä useammin, jopa kuukausittain tai viikoittain. Jo näiden vastaajien kertomusten perusteella voidaan arvella, että rasismi on Suomessa jokapäiväistä.

Rasismia monissa paikoissa, jopa kotona

Vastausten perusteella selvästi suurin osa rasistisista tilanteista koetaan liikuttaessa kodin ulkopuolella, esimerkiksi kaupungilla, mutta hälyttävän usein myös koulussa tai oppilaitoksessa. Rasismia koetaan myös työssä, sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa, viranomaisten kanssa asioidessa, harrastuksissa ja jopa omassa kodissa: ”Lapsen isoisä [on] käyttänyt n-sanaa kertoessaan jotain asiaa”.

Myöskään kaveripiirit eivät ole rasismivapaata vyöhykettä: ”Kaveriporukassa voi huomata tahattomia rasistisia kommentteja, esim. puhumalla yleisesti ’mustalaisista’”. Pienempien lasten kohdalla rasismia on koettu kaveripiirissä esimerkiksi niin, että lapsi ei saa kutsuja kaverisynttäreille.

Nimittelyä, kiusaamista ja suomalaisuuden kyseenalaistamista

Rasismia kerrottiin esiintyvän arjessa esimerkiksi ihonväriin liittyvänä nimittelynä, tuijottamisena, suomen puhumisena hitaasti ja muuna suomalaisuuden kyseenalaistamisena, kuten kysymyksinä ”todellisesta syntyperästä”, mutta joskus myös suoranaisena väkivaltana tai sen uhkana. Ei-valkoiseksi rodullistetulle saatetaan puhua Suomessa automaattisesti englantia. Koulussa voi tapahtua ikätovereiden taholta systemaattista kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä ja valheellisten juorujen levittämistä.

Rasismi voi tulla myös kasvatushenkilökunnan taholta vaikkapa niin, että rasismikokemuksestaan kertovaa koululaista ei oteta tosissaan eikä rasismia osata käsitellä. Eriarvoistavaa kohtelua saatetaan tuottaa myös varhaiskasvatuksen henkilökunnan taholta: ”Varhaiskasvatuksessa yritettiin ohjata s2-opetukseen, vaikka ainoa kotikieli (on) suomi”.

Rasismia koetaan vastaajien mukaan myös viranomaisten taholta etnisenä profilointina: ”Siviilipoliisi ottanut nuoren aikuisen päiväsaikaan kadulta ’satunnaistarkastukseen’. Nuori oli pelästynyt, luullut poliisia ensin vaan tosi oudoksi tyypiksi. Yhtäkkiä poliisi väitti nuoren niskoittelevan, hänet vietiin putkaan, riisuttiin ja tarkastettiin mahd. huumeiden kätköt esim. peräsuoli. Lisäksi hänet pidettiin putkassa puoleen yöhön eikä saatu yhteyttä häneen ja oli huoli, mitä oli tapahtunut.”

Rasismiin ei puututa eikä sitä tunnisteta

Kyselystä kävi ilmi, ettei julkisilla paikoilla rasismiin juurikaan puututa. Monet vastaajat olivat itse puuttuneet rasistisiin tilanteisiin: ”Itse olen puuttunut, mutta muita sivullisia ei yleensä ole puuttunut.”

Vastaajat arvelevat, ettei valtaväestö välttämättä huomaa rasismia, vaan vähättelee sitä: ”Julkisissa ei puututtu, toinen matkustaja vähätteli, kuski ei puuttunut, vaikka kerroin tilanteesta.”

Rasismin tunnistaminen voi ollakin haastavaa omasta valkoisesta etuoikeudesta käsin: ”Muut ihmiset eivät huomaa rasistista käytöstä. Heistä on ok tuijottaa. Nuorestamme se ei tunnu kivalle. Kotona puhumme asiasta. Nuoremme on osallistunut myös adoptionuorten ja -aikuisten vertaistapaamisiin.”

Päiväkodeissa ja kouluissa rasismia ei välttämättä tunnisteta eikä sitä oteta tarpeeksi vakavasti: ”Tyttären rasistisessa kiusaamisessa olin yhteydessä opettajaan. Opettaja otti asian puheeksi kiusaajien kanssa, mutta ei nähnyt tilanteessa rasismia, vain tavallista lasten välistä kiusoittelua.”

”Opettajat omatoimisesti luokkatilanteissa puuttuvat rasistiseen puheeseen hyvin heikosti. Kun asiasta nuori itse käynyt puhumassa rehtorille tai vanhempi laittanut viestin opettajalle/rehtorille, niin asioihin on vasta puututtu.”

Rasistiset tilanteet tapahuvat usein myös hyvin nopeasti, mikä tekee niihin puuttumisesta entistäkin vaikeampaa: ”Tilanne tuli niin nopeasti ja yllättäen etten siinä hetkessä ehtinyt reagoimaan, sillä minulta kesti hetki tajuta mitä juuri tapahtui. Polulla oli vilkas liikenne, eikä kukaan ympärillä reagoinut siihen mitenkään. Lapseni ei onneksi tajunnut tilannetta.”

Vastaajilla on myös joitakin esimerkkejä onnistuneesta rasismiin puuttumisesta erityisesti harrastustoiminnan piirissä: ”Kaupungilla asiaan ei ole puututtu, mutta harrastuksessa siihen on puututtu. Ohjaaja on ilmoittanut, että tämä on täysin vastoin ryhmän sääntöjä ja näin ei saa toimia ryhmässä.” Rasistiseen kiusaamiseen puuttuminen onkin johtanut onnistuneeseen lopputulokseen: ”Harrastuksessa puututtiin heti ja lällättely loppuikin.”

Rakenteellinen rasismi ja arjen rasismi kietoutuvat yhteen

On vaikeaa vetää tarkkaa rajaa arjen rasismin ja rakenteellisen rasismin välille. Yhteiskunnan rasistiset rakenteet eivät ole ihmisestä riippumattomia koneita, vaan rakentuvat ennakkoluuloihin perustuvista ajattelu-, puhe- ja toimintatavoista, joita me yksilöinä pidämme yllä. Rakenteellinen rasismi esimerkiksi kasvatuksessa voi näyttäytyä tietynlaisina asenteina ja oletuksina:

”Asenne varhaiskasvatuksen työntekijöillä on välillä edelleen, että suomalaisia tapoja opetetaan ja meidän perinteisiin on heidän totuttava (esim. joulun juhliminen)”.

Ei-valkoiseksi rodullistettuun suhtaudutaan usein ulkomaalaisena, erilaisena ja hänen suomalaisuutensa kyseenalaistetaan. Lapsi saattaa joutua helposti myös silmätikuksi, eikä hänelle välttämättä sallita samaa käytöstä kuin valtaväestön lapsille:

”Lapselleni on myös leikkipuistossa suututtu tilanteista, joista hänen valkoisille kavereilleen ei ole suututtu. Kuvaava esimerkki voisi olla tämä: Lapsi juoksi riemuissaan hiekkalaatikon läpi ja hänen jalkansa osui vahingossa hiekkalaatikossa olleeseen hiekkaämpäriin. Paikalla ollut puistotäti tuli välittömästi huutamaan hänelle, ettei leluja ole tehty rikottaviksi. Samaisen puistotädin olen useasti nähnyt samassa puistossa katsomassa täysin läpi sormien valkoisten lasten riehakkaita leikkejä. Tällainen lähtökohtaisesti ankara ja syyttelevä suhtautuminen on hyvin yleistä tuntemattomien aikuisten puolelta – lapseni on kohdannut sitä pienestä lähtien.”

Kyselyssä tuli myös esille, että valtaväestöstä poikkeava nimi tai ulkonäkö voi vaikeuttaa huomattavasti paitsi työn- ja asunnonhakua: ”Kesätyöpaikkahaastatteluihin nuoremme ei ole päässyt, jos hakemuksessa on ollut kuva”. Ei-valkoiseksi rodullistetun henkilön kykyjä saatetaan kyseenalaistaa myös työelämässä. Etniseen taustaan liittyviä vitsejä heitellään edelleen niin kaveriporukassa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Viranomaisten osalta koetaan etnistä profilointia, kuten henkilöpapereiden tarkastuksia tai auton pysäytyksiä. Toisaalta rasismi voi näyttäytyä viranomaisen osalta myös huomiotta jättämisenä: ”Jos tilanteessa on kantasuomalainen ja ’ulkomaalainen’, viranomainen osoittaa puheensa kantasuomalaiselle.”

Rasistinen käyttäytyminen pohjaa monesti tietämättömyyteen, jota täydentävät tiedostamattomat ennakkoluulot, eivätkä viranomaiset ole tässä mikään poikkeus: ”Adoptiovanhempana olet aina asiantuntija, eivät viranomaiset. Viranomaisilla on myös stereotyyppisiä käsityksiä erimaalaisista ihmisistä.”

”Antirasistista koulutusta ihan kaikille”

Kyselyyn vastanneiden mielestä ennaltaehkäisevä rasisminvastainen työ pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa ja sen tulisi jatkua läpi peruskoulun: ”Paljon empatiaa ja ymmärrystä lisäävää kasvatusta. Jokainen meistä on ihminen ja jokaisen meistä pitäisi olla ihminen myös toisillemme.”

Kouluissa kulttuurista moninaisuutta ja antirasismia voitaisiin käsitellä jopa omana oppiaineena.

Vastaajan näkemyksen mukaan on tärkeää tukea myös jokaisen lapsen mahdollisuutta löytää samastuttavia rooliesimerkkejä: ”Kouluissa ja iltapäiväkerhoissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että myös ruskeille lapsille on tarjolla samastuttavia esikuvia oppikirjoissa, tunneilla luettavissa kirjoissa.”

Ennaltaehkäisyä, kouluttamista ja antirasistisia malleja tarvitaan myös työpaikoilla ja virastoissa. Jotta voitaisiin toteuttaa antirasistista kasvatusta, täytyy myös aikuisten tulla aiheen kanssa tutuiksi: ”Avoimuus, kaikkien tulisi oppia tunnistamaan rasistisia sekä muuten syrjivä tilanteita ja oppia sekä puhumaan näistä että puuttumaan niiden sattuessa. Aikuisten on näytettävä esimerkkiä!”

Vastaajien mukaan rasismi tulisi ottaa vakavana ongelmana, johon pitää aina puuttua. Osa heistä toivoo kovempia rangaistuksia ja viranomaisten nopeampaa ja määrätietoisempaa puuttumista rasistiseen häirintään ja rikoksiin. ”Aina pitäisi puuttua eikä saisi suoraan rinnastaa mihin tahansa kiusaamiseen. Yhteiskunnan rakenteiden pitäisi olla yhdenvertaisuutta edistäviä.”

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , ,