Kuvassa näkyy seisovien ihmisten jalkoja ja sääriä. 19/04/2021 - , ,

Yhteiset Lapsemme 1/2021: Mietteitä ulkomailla opiskelusta

Opetuskulttuuri ja sosiaalisten suhteiden muodostuminen

Teksti ja kuva: Emma Lapinleimu

Aloitin opintoni välivuoden jälkeen syksyllä 2019 Tallinnan yliopistossa. Opiskelu vaikuttaa lähes samanlaiselta Virossa ja Suomessa, mikä saattaa johtua maiden samankaltaisesta kulttuurista. Toisaalta olen huomannut, että Suomessa on kokeilunhaluisempi tunnelma uusien oppimismetodien suhteen, mikä näkyy erilaisten sähköisten oppimissovellusten hyödyntämisenä ja erilaisina ryhmätyöskentelytuokioina. Siitä huolimatta, että Virossa näyttää painottuvan perinteisemmät oppimismenetelmät, kehittymishalu on ilmeistä, sillä palautekyselyitä pidetään joka kurssilla. Lisäksi joka lukukauden puolivälissä pidetään aina palautetuokio, jolloin opintosuuntauksen luottohenkilö kerää palautteen ja toimii yhteyshenkilönä opettajien ja oppilaiden välillä, mikäli ongelmia havaitaan.

Olen ihmetellytkin, että välillä kommunikointi ja ohjeiden ymmärtäminen on ilmennyt välillä haasteellisena eri kulttuureista tuleville opiskelijoille. Tutkimuksessa huomattiin, että Viron yliopistoissa opetuskulttuurissa oletetaan opettajan olevan ohjaavassa roolissa ja opiskelijan olevan itsenäisempi toimija, kun taas kehittyvistä maista tulevilla opiskelijoilla saattoi olla päinvastainen käsitys: oppilas nähdään riippuvaiseksi opettajasta, sillä opettaja käsitetään tiedonantajana, suunnannäyttäjänä ja opintojen motivoijana opiskelijalle (Abdulai, 2020, s. 220). Toisin sanoen ihmisillä saattaa olla erilaisia perusoletuksia, jotka saattavat jäädä huomaamatta. Olisikin tärkeää, että nämä perusoletukset tulisivat kommunikoinnissa ilmi, jolloin väärinkäsitykset ja ennakkoluulot vähenisivät ja molemminpuolinen ymmärrys paranisi.

Olen huomaavinani pientä opiskelijoiden ryhmittymistä oman taustan mukaan, esimerkiksi suomalaiset pysyttelevät enemmän suomalaisten parissa. Arvelen tämän ilmiön yhdeksi mahdolliseksi osasyyksi sen, että sosiaalisten suhteiden solminta jätettiin pitkälti opiskelijoille jo opintojen alussa. Ryhmäytymisaktiviteettien hyödyntäminen laajemmin auttaisi muihin opiskelijoihin tutustumisessa paremmin ennen kuin opinnot veisivät suurimman osan ajasta.

Aktiivisuuteni ansiota vietin tutustumisviikon monikansallisessa seurassa, jossa oli edustettuna kuusi eri kansallisuuta. Toisaalta luokkahuoneessa olen huomannut, ettei tausta ole välttämättä yhtä merkittävä verrattuna ihmisestä huokuvaan olemukseen ja siihen kuinka samankaltaiseksi toisen henkilön kokee. Tähän liittyen erään tutkimuksen tulokset osoittivat, että ihmisillä on taipumus pitää tuntematonta ihmistä samankaltaisena itsensä kanssa, jos tuntemattomasta henkilöstä välittyy mukava ensivaikutelma (Collisson & Howell, 2014, s. 395). Ehkäpä tietoisuus taipumuksista auttaisi ihmisiä reflektoimaan ja arvioimaan omaa ajattelua ja toimintaa, miten käyttäytyy muiden ihmisten kanssa. Siten voisi myös tietoisesti koetella omia rajojaan poistumalla mukavuusalueeltaan, jotta voisi laajentaa ja jakaa maailmankuvaansa muiden kanssa.

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Tallinnan yliopistossa. Hän on syntynyt Kiinassa ja adoptoitu Suomeen pienenä vauvana.

KIRJALLISUUS:

Abdulai, M. (2020). Exploring the tensions and possibilities in talent mobility to Estonian universities. Teoksessa F. van Alpen;S. Normann;F. van Alpen;& S. Normann (Toim.), Cultural Psychology in Communities: Tensions and Transformations (ss. 209-224). Charlotte, North Carolina, NC: Information Age Publishing.
Collisson, B.;& Howell, J. L. (2014). The liking-similarity effect: Perceptions of similarity. The Journal of Social Psychology, 154(5), 384-400. doi:http://dx.doi.org/10.1080/00224545.2014.914882

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , ,