Nuori nainen istuu rannalla auringonlaskussa. 05/03/2021 - ,

Yhteiset Lapsemme 1/2021: Identiteettimatkalla

Teksti: Riikka Polo

Yhteiset Lapsemme, Interpedia ja Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä järjestivät 30.1. webinaarin, joka koostui tutkimusesittelystä, jälkipalvelun esittelystä ja adoptoitujen paneelikeskustelusta. Webinaarista saatu palaute oli todella myönteistä. Koko tilaisuuden pääteemoiksi nousi kommunikaation merkitys ja jokaisen oman adoptiohistorian yksilöllisyys.

Synnyinperheen merkitys adoptoidun identiteetille

Tutkija Maarit Koskinen väittelee 12. maaliskuuta tutkimuksellaan Synnyinperhe, adoptioperhe sekä normatiivinen suomalaisuuskäsitys kansainvälisesti adoptoitujen identiteetin neuvotteluissa. Yhtenä hänen väitöskirjansa osatutkimuksessa käsitellään synnyinperheen ja sen etsimisen merkitystä adoptoidun identiteetille, ja tästä osuudesta hän oli koonnut meille esittelyn webinaarin alkupuoliskoon.

Liikkeelle lähdettiin konkreettisesti peruskäsitteiden avaamisella, joista yksi keskeisempiä on ehdottomasti adoptioidentiteetti. Adoptioidentiteetillä viitataan siihen, minkälaisen merkityksen yksilö antaa adoptiolleen ja miten hän yhdistää sen osaksi muuta identiteettiään. Luonnolliseksi osaksi adoptoidun identiteettityötä ja psykososiaalista kehitystä kuuluu synnyinperheen etsiminen ja/tai ei-etsiminen. Toinen voi etsiä ”puuttuvia palasia” esim. synnyinperheestä ja sen historiasta tai adoptioon johtavista syistä, kun toinen ei koe biogeneettistä jatkuvuutta niin merkittävänä omalle elämälleen. Koskinen tuokin esiin, että adoptoidun identiteetin eheys ei automaattisesti edellytä etsimistä.

Adoptoidulla etsiminen voi olla myös sisäistä identiteettityötä ilman, että se johtaa konkreettisiin tekoihin synnyinperheen etsimisessä.

Etsimisestä puhuttaessa voidaan tarkoittaa myös yksilön sisäistä identiteettityötä ilman, että se johtaisi ulkoisiin tekoihin yrittää löytää yhteyttä synnyinperheeseen. Ulkoisen etsimisen avainasemassa on adoptioprosessin rakenteellinen avoimuus. Sekä etsimiseen että ei-etsimiseen voi liittyä ristiriitaisia tunteita ja synnyinperheen rooli adoptoidun perhekäsityksessä voi olla hyvinkin erilainen. Oman adoptioidentiteetin rakentumisessa adoptioperheen kommunikatiivinen avoimuus on keskeisessä roolissa. On kuitenkin muistettava, että identiteetti on jatkuva prosessi, eikä pysähtynyt ja muuttumaton elementti. Näin ollen myös kiinnostus omaa taustaa kohtaan voi vaihdella paljonkin eri elämänvaiheissa.

Koskinen haluaa painottaa yksilöllisyyttä jokaisen adoptoidun omassa identiteettityössä. Tämä korostui myös osallistujien esittämissä kysymyksissä, vaikka paljon jaettiin myös yhteisiä kokemuksia esimerkiksi samanlaisista lapsuuden leikeistä.

Jälkipalvelusta on moneksi

Yksilöllisyyden painottuminen jatkui webinaarissa myös seuraavaksi pidetyn Interpedian ja Helsingin kaupungin esittelyssä jälkipalvelun mahdollisuuksista.

Jälkipalvelu on lakisääteistä ja sitä tarjoavat kansainväliset adoptiopalvelunantajat, joita Suomessa on kolme: Interpedia, Pelastakaa Lapset ja Helsingin kaupunki. Jälkipalvelun tehtävänä on antaa adoptoidulle tietoa, apua ja ohjausta oman adoptiotaustan selvittämisessä. Sen kautta on mahdollista tutustua omiin adoptioasiakirjoihin, selvittää biologisia sukulaisia ja saada apua ja tukea juurimatkan järjestelyissä. Jälkipalvelun asiakkuus ei kuitenkaan edellytä konkreettista ulkoista etsintään, vaan se voi olla pelkästään keskusteluapua oman identiteettityön tukena, sisältäen mahdollisesti erilaisia ammattilaisten laatimia tehtäviä (esim. minun tarinani -menetelmä tai kirje biologisille vanhemmille). Keskusteluapua on saatavilla myös silloin, jos mitään taustatietoja synnyinperheestä ei ole löydettävissä. Esityksessä kannustettiin pohtimaan kriittisesti nykyisin yleistyneiden kaupallisten yritysten tarjoamien DNA-testien luotettavuutta ja tosi-tv-formaattien todenmukaisuutta ja eettisyyttä. Myös niitä pohtiessa jälkipalvelu on adoptoidun apuna.

Adoptoitujen ääni

Kerätyissä palautteissa erityiskiitosta sai lopussa pidetty paneelikeskustelu, jossa jokainen keskustelija sai jakaa haluamiaan asioita omasta taustastaan, ja osallistujat saivat esittää heille kysymyksiä. Kuulimme paljon mielenkiintoisia kokemuksia ja taas jokaisen oman elämänpolun yksilöllisyys nousi esiin.

Yksi adoptoiduista kertoi biologisen äidin tapaamista juurimatkalla, ja toiselle synnyinperheen etsimisen sijaan tärkeäksi on noussut synnyinmaan kulttuurin ylläpitäminen arjessa (esim. ruoka, esineet, oma nimipäivä). Puheenvuoroissa tuotiin hyvin esiin myös sitä, kuinka kiinnostus etsimisestä voi vaihdella eri elämänvaiheissa ja on monenlaisia eri tapoja käsitellä omaa taustaa. Tällaisiksi identiteettityön välineiksi nostettiin myös esimerkiksi taiteen tekeminen ja oman tarinan luominen. Yksilöllisyyden rinnalle nousi myös yhtäläisiä jaettuja kokemuksia esimerkiksi adoptoitujen kertomista unikokemuksista, aiemmin mainittujen lapsuudenleikkien lisäksi.

Pohdintaan nostettiin myös se, miksi niin usein adoptoidut eivät itse tiedä heille kuuluvan jälkipalvelun tarjoamasta avusta. Oheiseen infolaatikkoon Interpedia ja Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä ovat keränneet listan adoptoiduille suunnatusta toiminnasta ja tuesta.

Kirjoittaja tekee parhaillaan kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaa adoption jälkipalvelun ohjauskokemuksista.

Adoptoiduille suunnattua toimintaa ja tukea

   (Lähde: Helsingin Kaupungin adoptioryhmä ja Interpedia)      

Kansainvälisen adoption jälkipalvelu:

Tagit

Takaisin aihealueeseen: ,