Yhteiset Lapsemme 2/2020 Pääkirjoitus: Koronakriisi tuo esille lapsen oikeuksien merkityksen

Teksti: Markus Söderlund

Ilmastonmuutoksen rinnalle nousi vuoden alussa samankaltainen, näkymätön, mutta erittäin vaarallinen uhka. Meidät yllätettiin pahanpäiväisesti. Oletettavasti eläinperäinen koronavirus ja sen aiheuttama tauti liittyvät elämäntapaamme niin syntyperänsä kuin leviämistapansa osalta. Globaali, liikkuva maailma näyttää varjopuolensa. Jälkiviisauden perusteella tällainen riski olisi pitänyt tiedostaa paremmin: epätodennäköinen asia olikin tosi kuin vesi – mutta seula ei pitänyt.

Ilmastonmuutosta ja koronavirusta yhdistävät peruuttamattomuus ja niiden näkymättömyys paljain silmin. Toki voimme tulkita vaikkapa havaitsemaamme lumettomuutta ilmastoon liittyväksi ilmiöksi. Emme voi kuitenkaan tehokkaasti tai konkreettisesti, omin käsin tarttua siihen ja kohdistaa siihen toimia, vaikka tahtoa olisi kuinka paljon. Muutenhan ongelma olisi jo selätetty. Sen sijaan virus voi tarttua meihin, nopeammin ja henkilökohtaisemmin kuin mihin ilmastonmuutos kykenee. Virus on subjekti, ilmasto on objekti. Siksi todistamme nyt myös monenlaisia epänormaaleja asioita.

Teknologinen kehitys pelasti meidät vielä pahemmalta: etätyöhön voitiin siirtyä käytännössä viikossa, tieto liikkuu, kontakteja saa pidettyä, etäopetusta voidaan organisoida. Yhteiset Lapsemme ry näyttää selvinneen alkurytäkästä kuivin jaloin, siitä onnittelut ja kiitos erinomaiselle henkilökunnallemme. Vapaaehtoistoimintaa, koulutuksia ja muita kohtaamisia on viritetty verkkoon, kokeilemme nyt uusia asioita. Ikävöimme kuitenkin sitä, mitä meillä oli.

Emme vielä tiedä miten paljon ensi syksy muistuttaa kevättä. Se onkin lopulta lyhyt aikajänne. Äskettäin puhuttiin vilkkaasti siitä, tulisiko koulut avata vai pitää suljettuna syksyyn saakka. Keskustelu osoitti, että lapsen oikeuksia ei edelleenkään tunneta riittävän hyvin. Nämä perusoikeudet kumpuavat paitsi kansainvälisistä sopimuksista, myös kansallisesta lainsäädännöstä ja perustuslaista, jonka takaamiin peruspalveluihin ja -oikeuksiin sinällään perustellut rajoitustoimet nyt erityisesti kohdistuivat. Oikeuksien rajoittamiselle tulee kuitenkin olla välttämättömät perusteet. Lapsi tarvitsee koulua, opettajia ja kavereita, vaikka joillekin ”kouluvapautus” on voinut olla jopa helpotus. Sekin on ongelma.

Perusoikeudet ovat päättäjien ja viranomaisten vastuulla. Koronakriisin akuutissa vaiheessa, jälkihoidossa ja mahdollisissa uusissa karanteeneissa katseet on pidettävä lapsissa ja nuorissa. Lapsella on oikeus niihin asioihin, joita hän kasvun ja kehityksen näkökulmasta tarvitsee: huolenpitoa, ravintoa, opetusta ja sosiaalisia kontakteja, aikuisten tukea. Koronakriisi iski kaikkiin ikäryhmiin, mutta vaikutukset ovat epäsymmetrisiä. Ketään ei saa jättää yksin. Silti pitkäkestoisimmat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset kohdistuvat kumulatiivisesti nuorimpiin ikäluokkiin. On erityisesti huolehdittava myös heistä, jotka ovat jo valmiiksi syrjittyjä tai riskissä jäädä yhteiskunnan ulkokehälle. Tietoa, osallisuutta ja perus- ja ihmisoikeuksista huolehtimista tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan elinaikanamme.

Yhteiset Lapsemme 2/2020 -lehden artikkeleita voi lukea verkkolehdessämme