Mies ruusu ja koulutodistus kädessä. 12/08/2020 - , , , ,

”Mä tein sen!” – kaikesta huolimatta

Joskus kouluaikaan on hyvä palata, kun koulu on ohi ja on aika lähteä. Leif Hagert kirjoittaa blogissaan omasta kouluajastaan onnitellessaan kaikkia opintonsa päättäviä keväällä 2020.

Onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäville! Nyt on hyvä aika miettiä myös omaa koulutaipaletta.

Yläasteen jälkeen aloitin opinnot ammattikoulussa, minusta piti tulla kokki. Opettajakseni tuli henkilö, jolla oli asenneongelma, eikä hän edes yrittänyt peittää sitä. Hänen asenteellisuutensa kohdistui minuun ja luokan toiseen romanioppilaaseen. Kun luokkamme toinen romani keskeytti opiskelunsa, keskittyi opettaja minun kiusaamiseeni.

Hän sanoi muun muassa muiden oppilaiden ja opettajien kuullen: ”Mustalaiset eivät tee töitä.” Toinen opettaja sanoi lohduttavasti, että ”no ainakin Leiffi tekee.” Se oli ainut kerta, kun joku koulun henkilökunnasta puolusti minua.

Opettajan taholta tapahtuva kiusaaminen ei aina ollut näin suoraa. Esimerkiksi kerran hän haki konfliktia kanssani keittiössä työskennellessämme painautumalla selkääni kiinni niin, että tunsin kirjaimellisesti hänen hengityksensä niskassani. Kun pyysin häntä poistumaan siitä, kysyi hän, että ”luuletko sä olevasi niin hyvä, ettet sä tarvitse apua?” Meni hetki ja hän pyysi minut saliin juttelemaan kanssaan. Siellä hän syytti minua luokkakaverini nimittelystä, vaikka en ollut nimitellyt kyseistä oppilasta. Aloin kinaamaan hänen kanssaan. Kun paikalle tuli toinen oppilas ja kysyi, että mistä on kyse, niin toistin opettajan sanomat syytökset. Tähän opettaja kommentoi: ”en mä ole mitään tollaista sanonut. Onko sulla kaikki hyvin Leif?” Koko tapahtuman ajan samassa tilassa oli toinen opettaja. Pyysin häntä kertomaan rehellisesti, mitä oli tapahtunut, mutta hän oli vain hiljaa.

Kamelin selän katkaisi saamani kirjallinen varoitus opettajan nimittelystä ja huonosta käytöksestä. Varoituksessa oli myös lueteltu toisen oppilaan tekemisiä. Kun huomautin tästä, minulle sanottiin, että ”ne on mainittu siinä vain lisänä.” Opettajan provosoivaa ja huonon käytöksen vaikutusta ei huomioitu millään tavalla varoitusta annettaessa.

Sinnittelin noissa olosuhteissa puoli vuotta, kunnes keskeytin opinnot.

Kun aloitin kokin opinnot uudestaan eri koulussa vuonna 2013, olin yhteydessä aiempaan kokkikouluuni. Mahdollisia hyväksilukuja ajatellen pyysin heitä lähettämään minulle kopion todistuksestani. Kun todistus saapui, huomasin, että minut silmätikuksi ottaneen opettajan antamat numerot oli vaihdettu huonommiksi. Minun ja tuon opettajan kohtaamisesta oli jo noin 8 vuotta, mutta hän halusi edelleen heittää kapuloita rattaisiini, jos hänelle tulisi siihen mahdollisuus.

Otin Opetushallitukseen yhteyttä ja kerroin tapahtuneesta. Minä, kaksi Opetushallituksen työntekijää ja vanhan kouluni rehtori sovimme tapaamisen. Rehtori ensin selitti vaihtuneita numeroita arvosteluasteikon muuttumisella. Kerroin hänelle, että selitys ei ollut uskottava, sillä muiden opettajien antamat numerot olivat pysyneet entisellään. Hän lupasi, että arvosanat palautetaan alkuperäisiksi. Tämän jälkeen keskustelu siirtyi opiskeluni keskeyttämisen syihin. Kun kerroin, mitä opettaja oli sanonut romaneista, alkoi rehtori puolustelemaan opettajaa sanoen: ”kyllä Leif osasi pitää puolensa ja hänellä oli terävä kieli.”

Opetushallituksen työntekijät sanoivat: ”Eihän alaikäinen opiskelija ja aikuinen, kasvattajan asemassa oleva henkilö ole samalla viivalla.” Tämän jälkeen rehtorin asenne muuttui. Hän kertoi, että minä en ole ainut oppilas, jota kohtaan kyseisen opettajan käytös on ollut saman kaltaista. Kysyin, miksi sitten hän saa jatkaa samassa virassa. Rehtori sanoi opettajilla olevan niin hyvä ammattiliitto, ettei asialle voi tehdä kummempia. Tämän kuultuani minulla nousi huoli niistä muista mahdollisista nuorista, joita tuo opettaja saa lamautettua ja syrjäytettyä yhteiskunnasta. Minulla kokemastani jaloilleen pääseminen vei vuosia.

Kun aloitin kokin opinnot vuonna 2013, kerroin uudelle opettajalleni muutamalla sanalla huonoista kokemuksistani ja myös siitä, kuinka minua jännitti harjoittelupaikkojen löytäminen. Minulta oli meinattu keskeyttää aiemmin myyjän koulutus, koska ei meinannut löytyä yhtä harjoittelupaikkaa ja nyt niitä paikkoja pitäisi olla useita.

Minulla oli mahtava opettaja ja huippuja luokkakavereita. Ensimmäisen ja pisimmän harjoittelun suoritin eduskunnan Pikkuparlamentissa. Siellä oli loistava työyhteisö, jossa viihdyin ja tunsin olevani osa sitä. Aika tuntui menevän hujauksessa opiskellessa ja harjoitteluja suorittaessa.

Jottei kaikki sujuisi liian loistavasti, niin opintojeni loppupuolella ortopedi kehotti minua vaihtamaan alaa terveydellisistä syistä. Minulle oli kuitenkin selvää, että tästä huolimatta opiskelut viedään loppuun.

Tuli päättäjäispäivä.

Tuo päivä oli minulle todella merkityksellinen, se oli yksi elämäni parhaista päivistä. Tulen muistamaan aina sen hetken, kun minulle ojennettiin tutkintotodistukseni. Minulle tuon todistuksen saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Olin äärettömän ylpeä itsestäni. Tuona päivänä en uhrannut sekuntiakaan ajatellen ortopedin uutisia, rakenteissa olevaa rasismia tai asenneongelmaista aikuista ihmistä. Oli voittajafiilis ja se hipoi taivaita.”Mä tein sen!”

Vielä kerran; onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäville, erityisesti heille, jotka syystä tai toisesta joutuivat tekemään isomman työn valmistumisensa eteen!

Leif Hagert

Rohkeasti ja reilusti koulussa -kampanjan 17.-24.8.2020 blogeissa kirjoittajat kertovat ensimmäisestä koulupäivästä alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa. Kampanja muistuttaa kaikille lapsille ja nuorille turvallisesta ja yhdenvertaisesta koulusta. 

Takaisin aihealueeseen: , , , ,