30/04/2021 - , , , ,

Koulussa rakenteellinen rasismi on hiljaista ja piilossa olevaa

Teksti: Hanna-Leena Ylönen

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2020 selvityksen mukaan rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla. Koulun rakenteellinen rasismi syrjäyttää ja vaikuttaa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Maaliskuussa Yhteiset Lapsemme ry järjesti rasisminvastaisen viikon avauksena yläkouluille suunnatun verkkokeskustelun, jonka tarkoituksena oli herätellä pohdintaa rasismista nuorten kesken. Nyt syyslukukauden alkaessa tämä keskustelu on taas hyvin ajankohtainen, ja sitä tulisi käydä niin koululaisten, opettajien kuin huoltajienkin kesken.

Startti rasisminvastaiseen viikkoon -verkkokeskusteluun oli kutsuttu mukaan nuoria yhteiskunnallisia vaikuttajia ja artisteja. Siihen osallistuivat kasvatustieteilijä ja toimittaja Alice Jäske, romanikulttuurin ohjaaja ja aktivisti Dimitri Lindgren, angolalaistaustainen räppäri NaharY ja saamelainen taiteentekijä ja feministi Pinja Pieski.

Wanda ja Naomi Holopainen

Keskustelun juontajina toimivat Wanda ja Naomi Holopainen. Heidän missionaan on normalisoida moninaisuus ja edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta juontamalla tapahtumia ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tässä artikkelissa on koottuna keskustelussa esille nousseita ajatuksia.

”Rasismista pitää puhua suoraan, rehellisesti ja oikeilla termeillä.” – Dimitri

Miten rasismista pitäisi puhua ja miksi? Kaikki keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä vastauksissaan: rasismi on moniulotteinen aihe, josta keskusteleminen voi herättää voimakkaitakin tunteita. Silti rasismista pitää puhua rehellisesti, suoraan ja oikeilla käsitteillä. Rasismi on meidän kaikkien yhteinen ongelma, sillä se on yhteiskuntamme rakenteissa. Siksi rasismista keskusteleminen on myös kaikkien velvollisuus, myös niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti joudu kohtaamaan.

Avoin keskustelukulttuuri on ainoa tie rasististen rakenteiden muuttamiseen. Tietämättömyys lisää pelkoja ja ennakkoluuloja. On tärkeää hankkia tietoa rasismista ja keskustelulla siitä rohkeasti toisia kunnioittaen mutta aihetta pelkäämättä. Oman tietämättömyyteensä saa tunnustaa, voi kysyä tarkennusta termeihin tai antaa sitä muille. Tarvittaessa on pitää osata pyytää anteeksi ja antaa anteeksi myös niille, jotka ovat ehkä tietämättömyyttään erehtyneet sanomaan jotain epäkorrektia. On tärkeää olla vähättelemättä toisen kokemusta, vaikka se olisikin itselle vieras.

“Koen itse olevani 100 %:sti suomalainen ja 100 %:sti taiwanilainen.” – Alice   

Alice Jäske

Seuraavaksi keskustelussa pureuduttiin identiteettiin: Mitkä asiat määrittelevät suomalaisuutta tai tekevät ihmisestä suomalaisen?

Dimitri huomautti, että itsensä voi määritellä monella eri tapaa: kielen, kulttuurin, syntyperän, suvun ja jopa yhteisön sisäisten tapojen perustella. Suomalaisuutta määrittelemään saatetaan usein käyttää sellaisia asioita kuin valkoisuus, luonto, uskonto, syntyperä tai tietynlainen sisustus, vaatetus, mielipiteet ja kulttuuri, mutta oikeastaan niiden ei pitäisi määrittää sitä, kuka voi olla suomalainen.

Keskustelijat painottivat sitä, että suomalaisuus on tänä päivänä monimuotoista ja identiteettejä voi olla monenlaisia. Meillä jokaisella on oikeus määritellä oma identiteettimme. Identiteetti ei ole myöskään pysyvä ja stabiili, sillä ihmisinä me muutumme ja omaksumme erilaisia asioita osaksi identiteettiämme. 

Identiteetti voi olla moninainen ja muodostua kahdesta kulttuurista tai useammasta kulttuurista, ja silti olla ehjä ja kokonainen.

NaharY ilmaisi asian näin: ”Mulla voi olla dashiki-puku päällä ja mä voin syödä ruisleipää samaan aikaan, se ei tee musta enemmän tai vähemmän suomalaista.” 

Valitettavan usein identiteetti kyseenalaistetaankin ulkopuolelta. Suomalainen identiteetti kuuluu kuitenkin kaikille, jotka kokevat sen omakseen. Suomalaisuus muuttuu ja sitä pitää määritellä koko ajan uudestaan. 

“Mulle sanottiin, että meillä on kaikki romanit ollu pienryhmätunneilla.” – Dimitri

Dimitri Lindgren

Keskustelijat pääsivät avaamaan rakenteellista rasismia, ja sitä, miten se näyttäytyy esimerkiksi koulumaailmassa. Rakenteellinen rasismi on hiljaista ja piilossa olevaa. Se tarkoittaa valkonormatiivisia rakenteita, jotka eivät anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia. Rakenteellinen rasismi syrjäyttää, sillä se ei ota huomioon kaikkia samanarvoisesti.

Rakenteellinen rasismi vaikuttaa lasten ja nuorten opintopolkuihin ja valintoihin. Se heikentää mahdollisuuksia opiskella, työllistyä ja saada palveluja.

“Tietyt opettajat vaati mua pienryhmään ja erityisluokalle, kun taas mun unelmana oli se, että mä pääsen musaluokalle”, Dimitri kertoo. 

Suomessa valkoisuus on normi, joka näkyy kaikkialla. Koulussa opetus ja oppikirjat ovat usein Eurooppa-keskeisiä. Ne sisältävät piilotetun viestin, että eurooppalaisuus on tärkeämpää ja parempaa.

Myös oppikirjojen kuvasto voi antaa hyvin suppean kuvan suomalaisuudesta, kuten Alice huomautti: ”Mä en ikinä nähnyt oppikirjoissa ketään, joka ois näyttänyt multa.”

Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia, roolimalleja ja laajempaa näkökulmaa. Koulukirjojen ja median lisäksi koko yhteiskunnassa tarvitaan hyvä edustus moninaisia ihmisiä eri ammateissa, jotta nuoret näkevät, että kaikki ovet ovat heille auki.

“Tarvittais oppiaine, joka keskittyis näihin asioihin.” – NaharY

NaharY

Seuraavaksi keskustelijat pohtivat, miten opettajat voisivat toimia paremmin rasismia vastaan. ”En näe ihonväriä” on kommentti, joka kieltää rasismin ja siihen liittyvät ongelmat. Se itsessään pitää yllä rasistisia rakenteita. Rasismi tulee nähdä ja tunnustaa myös koulumaailmassa. Sen käsittelyyn pitää varata aikaa oppitunneilla, eikä se saa olla vain läpileikkaava teema opetuksessa.

Opettajien tulisi tutkiskella omia tietoisia ja tiedostamattomia ennakkoluulojaan, jotta he voisivat luoda myös oppilaille turvallisen tilan käsitellä rasismia. Lisäksi opettajien ja kasvattajien opintoihin tarvitaan lisää antirasistisista koulutusta. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tulee hakea tietoa ja olla esimerkkinä, eikä lasten ja nuorten pidä joutua kantamaan vastuuta oman kulttuurinsa selittämisestä.

“Unelmien maailmassa meillä ei olis sortavia rakenteita.” – Pinja Pieski

Pinja Pieski

Lopuksi keskustelijat pääsivät jakamaan unelmansa tulevaisuudesta. Unelmien maailmassa ei ole sortavia ja syrjäyttäviä rakenteita. Jokainen saa olla omanlaisensa ja tulla kohdatuksi kokonaisena ja tasavertaisena. Kaikki uskaltavat unelmoida ja haaveilla. Jokaisella on mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Kaikissa ammateissa olisi hyvä ja moninainen edustus erilaisia ihmisiä, jotta nuoret näkisivät kaikki ovet avoinna.

Vielä se ei ole todellisuutta. Rasismin kitkemiseen tarvitaan edelleen aktiivisia antirasistisia tekoja ja keskustelua. Vastuu on meillä kaikilla.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , ,