18/06/2019 - , , , ,

Erään tarinan alku – Ilman huoltajaa tullut nuori saa suomalaisen tukiperheen

Teksti: Heini Aaltonen
Kuva: Soili Aaltonen

Eräänä torstai-iltana huomaan Messengerissä viestin. ”Huomasin ilmoituksen, jossa pojalle etsitään tukiperhettä. Onko hänelle jo löytynyt sellainen?”

Tästä viestistä käynnistyy keskustelu, joka johtaa siihen, että pariskunta osallistuu kaksipäiväiseen tukiperhekoulutukseen. Tämän jälkeen tapaamme pariskunnan ja perheen nuoret heidän kotonaan, juttelemme siitä, mitä tukiperheeksi ryhtyminen heille tarkoittaa, mitä ajatuksia ja toiveita, pelkoja saattaa olla ja mitä eri perheenjäsenet ajattelevat siitä, että vielä tuntematon nuori alkaisi käydä heillä muutaman kerran kuussa.

”Jos joku kerran haluaisi olla osa suomalaista perhettä, niin me voidaan olla se perhe, jos se hänelle sopii”, kiteyttää äiti.

Olemme etsineet tälle nuorelle tukiperhettä jo tovin. Hänen sielunmaisemansa on syvällä uusmaalaisessa pelto- ja metsämaisemassa, eikä hän ole halunnut ottaa vastaan tukiperhettä pääkaupunkiseudulta.

”Kaupungissa ihmisillä on aina kiire johonkin eikä ole aikaa. Täällä ihmiset ovat erilaisia ja luonto on lähellä”, nuori toteaa.

Kun oma perhe on kaukana, nuori toivoisi, että täällä olisi perhe, johon saisi kokea kuuluvansa. Olisi ihmisiä, joiden luona vierailla, jotka haluaisivat olla juuri sinun kanssasi ja kyselisivät kuulumisia. Voisi laittaa yhdessä ruokaa, jutella, pelata, käydä saunassa ja tehdä lumitöitä.

Ensimmäisellä tapaamisella meitä kaikkia taitaa vähän jännittää. Tällä kerralla tutustutaan, jutellaan siitä, miksi tähän ollaan ryhdytty ja minkälaista on perheen arki, johon nuori toivotetaan tervetulleeksi osallistumaan. Puhutaan myös toiminnan pelisäännöistä ja tehdään sopimus tukiperhetoiminnasta. Me työntekijät johdattelemme keskustelua. Ensi kerrasta lähtien perhe ja nuori sopivat tapaamiset itsenäisesti ja syventävät nyt käynnistynyttä ihmissuhdetta ilman välikäsiä.

Perheen jo omillaan asuva nuori ilmestyy paikalle, kun olemme aloitelleet. Kaikki on lähtenyt liikkeelle hänen nähtyään ilmoituksen sosiaalisessa mediassa. Hän oli se, joka ehdotti perheen yhteisessä viestiketjussa, että eikös tällainen nuori voisi sopia osaksi meidän perhettämme? Tämä on tärkeä päivä hänelle ja muillekin paikallaolijoille.

Kun virallinen osuus on ohi, juodaan kahvit. Lasketaan leikkiä siitä, että perheen isä ja tänne kotoutunut nuori kokevat omakseen nämä maalaismaisemat. Isä ja nuori heittävät yläfemmat. Sitten perheen teinit esittelevät nuorelle taloa. Ei aikaakaan, kun yläkerrasta kuuluu biljardipallojen kolke ja naurua.

Seuraavana päivänä kuulen perheen äidiltä, että keskustelua oli jatkettu vielä nuoren ja perheen kesken perustetussa viestiketjussa. Siellä nuoren toivottivat tervetulleeksi nekin perheen jo itsenäistyneet nuoret, jotka eivät päässeet ensitapaamiseen. Jätän perheen ja nuoren luottavaisin mielin aloittelemaan orastavaa ystävyyttä.

 

Yhdessä matkalla (STEA 2017-2020) ja Vierellä (TEM 2019) -hankkeissa järjestetään tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa ilman huoltajaa maahan tulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille.

Syksyllä järjestetään 12-tuntiset koulutukset 7.-8.9. klo 10-16 ja  2.-3.11. klo 10-16. Koulutuksiin ovat tervetulleita mukaan myös tukiperheiden lapset. Lisätietoja ja ilmoittautuminen koulutukseen

 

Takaisin aihealueeseen: , , , ,