Pieni poika kurkistaa oksanhaarasta. 28/05/2020 - , , , , ,

Yhteiset Lapsemme 2/2020: Bulgaria odottaa suomalaisia adoptionhakijoita

Teksti: Markus Söderlund

Kansainvälistä adoptioprosessia suunnitteleva ei tällä hetkellä kovin usein päädy maavalinnassa Bulgariaan. Tätä vaihtoehtoa kannattaisi kuitenkin harkita etenkin silloin, kun lapsitoive on mahdollista asettaa väljemmin tai ei ole kiire.

Tämä johtopäätös oli mahdollista tehdä Suomen adoptiolautakunnan joulukuisen Bulgarian yhteistyö- ja valvontamatkan perusteella. Lautakunta vieraili Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa toimivissa adoptiojärjestöissä joulukuussa 2019 ja tapasi samassa yhteydessä maan adoptioviranomaisia, muun muassa apulaisoikeusministeri Evgeni Soyanovin ja adoptiokomiten edustajat sekä Suomen suurlähettiläs Päivi Blinnikan.

Yhteiset Lapsemme ry:llä on edustus palvelunantajajärjestöjen toimilupia käsittelevässä adoptiolautakunnan kansainvälisten asioiden jaostossa, jonka yhtenä tehtävänä on arvioida järjestöjen kontaktilupahakemusten yhteydessä myönnettävien lupien edellytyksiä sekä valvoa ulkomaisten palvelunantajien kanssa tehtävää yhteistyötä. Bulgarian-delegaatioon osallistui adoptiolautakunnan kansainvälisten asioiden jaoston jäsenenä myös Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja Markus Söderlund. Adoptiolautakunta toimii Valviran yhteydessä ja sen tehtävät on määritelty laissa.

Bulgaria on yksi EU:n köyhimmistä maista, ja lastensuojelun tarpeet ovat verraten suuret, samoin kodin ulkopuolella elävien lasten määrä on merkittävä. Suomen adoptiokontaktimaista Bulgaria on nykyään maantieteellisesti Suomea lähimpänä oleva adoptiomaa, Venäjän-adoptioiden päätyttyä 2015. Se on myös ainoa eurooppalainen kontaktimme. Adoptiot Bulgariasta Suomeen ovat olleet periaatteessa mahdollisia jo vuodesta 2013, mutta tähän mennessä lapsia on Suomeen saapunut vasta viisi. Bulgaria on ollut kansainvälistä adoptiota normittavan Haagin sopimuksen jäsenvaltio vuodesta 2002 alkaen. Kaikilla kolmella Suomen adoptiopalvelunantajalla on tällä hetkellä yhteistyötä Bulgarian kanssa, kolmen eri paikallisen järjestön kanssa. Uusia hakijoita ottavat vastaan Interpedia ry ja Pelastakaa Lapset ry, joiden yhteistyö Bulgarian kanssa alkoi 2015.

Pitkät odotusajat ja lapsitoiveet

Keskeisin syy Suomen toistaiseksi pieneen lapsimäärään on se, että hakemuksia Bulgariaan ei ole ylipäätään lähetetty kovin paljon. Toisaalta myös odotusajat voivat olla pitkiä, 5-6 vuoden mittaisia. Adoption tarpeessa olevien tai potentiaalisesti adoption tarpeessa olevien määrä ei Bulgariassa ole kuitenkaan olennaisesti pienentynyt. Paikalliset järjestöt arvioivat, että maassa noin 2000 lasta vuosittain joutuu eroon perheistään enemmän tai vähemmän pysyväisluonteisesti.

Hitautta prosessiin aiheuttaa Bulgarian kronologisesti etenevä adoptiorekisteri, joka osaltaan vaikuttaa odotusaikojen pituuteen. Rekisteriä ylläpidetään ja lapsiesitykset valmistellaan oikeusministeriön yhteydessä toimivassa adoptiokomiteassa. Ns. matching ei tapahdu siis järjestöjen myötävaikutuksella, vaan niiden työ alkaa vasta lapsiesityksen tultua vireille.

Toisena hidastavana tekijänä Suomen näkökulmasta on myös ollut se, että lapsitoiveet eivät välttämättä osu yhteen adoptiotarpeisten lasten iän tai muun taustan perusteella. Tämä on toki tyypillistä adoptioiden maailmassa muutenkin, jossa varsin usein lapsitoive perustuu sinällään helposti ymmärrettävään ajatukseen mahdollisimman nuoresta, jopa vauvaikäisestä, ja mahdollisimman terveestä lapsesta. Valmiudet adoptoida esimerkiksi vammainen lapsi ovatkin verraten harvinaisia suomalaisten adoptoijien keskuudessa, toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa adoptiomotiivit ovat monesti erilaiset. Bulgarian tapauksessa lapset, joista puhuttaisiin ns. special needs -määrittelyn yhteydessä, on sijoitettu erilliseen adoptiorekisteriin.

Sisarusadoptioita ja etnistä syrjintää

Bulgaria-adoptioille tyypillistä ovat sisarusadoptiot sekä adoptoitavien tietynlainen etninen tausta: useimmat Bulgariasta adoptoitavista syntyvät romaniperheisiin, joiden sosiaalinen ja taloudellinen asema Bulgariassa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, on kehno. Heille on vaikeuksia löytää adoptioperheitä paikallisesti, koska myös bulgarialaisten adoptiotoiveet ovat eriytyneet.

Kansainvälisiä adoptioita tapahtuu määrällisesti eniten Espanjaan ja Hollantiin. Lapsia adoptoidaan myös esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Islantiin. Adoptioprosessit Suomen ja Bulgarian välillä jatkuvat, ja seuraavia lapsiesityksiä odotetaan lähitulevaisuudessa. Joustavuus lapsitoiveen sisällössä yleensä lyhentää adoptio-odotuksen kestoa, ja näin on myös Bulgarian tapauksessa. Esimerkiksi valmius adoptoida hieman vanhempi lapsi voisi myös edesauttaa sitä, että odotusaika lyhenisi ja lapsiesityksiä voisi kaikkiaan tulla enemmän. Suomessa sisarusadoptio ei ole tyypillisin adoptiomuoto, mutta joissain tilanteissa hakijoiden ns. sisaruslupa voisi mahdollistaa adoptiontarpeessa olevalle bulgarialaislapselle ja -lapsille vanhemmat suomalaisesta perheestä.

Yksittäisen lapsen kohdalla sosiaalityöntekijällä eli viranomaisella on lopulta keskeinen rooli sen suhteen, päätyykö lapsi adoptioon. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ilman biologisten vanhempien aktiivista tai passiivista myötävaikutusta, eli heille tarjottua lainmukaista mahdollisuutta vaikuttaa lapsen sijoittumiseen asetettujen määräaikojen puitteissa. Yleensä lapsen biologisista vanhemmasta tai vanhemmista on tieto. Bulgarian erityispiirteenä on, että adoptiosalaisuuden perinne on säilynyt melko vahvana. Tämä näkyy myös lainsäädännössä, joka jossain määrin jarruttelee muun muassa mahdollisia juurien etsimiseen liittyviä toimia. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan paikallisten järjestöjen mukaan osoittautunut esteeksi saada tarvittavaa tietoa lapsen taustasta.

Hylättyjen lasten määrä kasvussa

Kansainvälisten adoptioiden ja adoptiohakemustan määrä Bulgariassa on ollut hieman laskussa, ja oikeusministeriö ennakoi laskun jatkuvan. Toisaalta järjestöjen antaman arvion mukaan hylättyjen lasten määrä on Bulgariassa lisääntynyt.

Uusien hylkäämisten ohella huolia herättää myös jo sijoitettuna olevien lasten tilanne. Bulgarian EU-jäsenyys alkoi vuonna 2007, ja samassa yhteydessä maan lastensuojelun oloihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Tämän seurauksena luotiin laajempi perhehoitoon perustuva sijaishuollon toimintamalli sekä uudenlaisia perhekeskustyyppisiä paikkoja, ja samaan aikaan huonosta maineesta kärsiviä lastensuojelulaitoksia ajettiin alas. Näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että EU-rahoituksella aikaansaatu sijaisperheiden verkosto koostuu osittain sellaisista perheistä, joiden motiivi sijaisvanhemmuuteen on pikemmin taloudellinen kuin hoidollinen, ja samalla yhteiskunnan taholta on pyritty parantamaan perheiden työllisyyttä sijoittamalla perheisiin lapsia.

Paikalliset järjestöt pelkäävät, että rahoitusmallin päättyessä lähiaikoina myös suuri joukko lapsia joutuu uudestaan kodin ulkopuolelle, eikä valtio välttämättä takaa riittävää perusrahoitusta lasten sijoituksille perheissä jatkossa. Mikä on sijaishuollon mahdollisen kriisin vaikutus adoptioihin, jää nähtäväksi. EU-jäsenyydellä on siis ollut bulgarialaiseen yhteiskuntaan ja lasten asemaan positiivisia vaikutuksia, mutta ratkaisujen kestävyys on joutumassa koetukselle.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,