Kirsikankukkia ja pikkulintu oksalla. 09/03/2021 - , ,

Blogi 4/2021: Mietteitä adoptoituna elämisestä ja identiteetistä

Teksti: Emma Lapinleimu

Mitä minulle merkitsee olla adoptoitu? Kasvuympäristössäni olen kokenut olevani samanlainen kuin muutkin suomalaiset lapset. Olen asunut lähes koko ikäni Suomessa ja kasvanut suomalaiseen kulttuuriin. Minua on kohdeltu samalla tavalla kuin muitakin suomalaisia lapsia niin koulussa kuin harrastuksissa. Koen olevani siis identiteetiltäni suomalainen. Melkeinpä ainoa ero kohtelussa on näyttäytynyt satunnaisesti joko ventovieraiden kysymyksinä taustastani nuorempana tai englanninkielisenä palveluna nyt varttuneempana ihmisenä, mikä johtuu ulkomaalaisesta ulkonäöstäni. Adoptio näyttääkin vaikuttavan identiteettiini lähinnä biologisesta taustastani kertovan ulkonäköni kautta.

Emma Lapinleimu on adoptoitu pienenä vauvana Kiinasta. Hän opiskelee Tallinnan yliopistossa sosiaalitieteitä ja tekee opintoihinsa liittyvää harjoittelua Yhteiset Lapsemme ry:ssä.

Adoptoituna sain uuden mahdollisuuden rakastavien adoptiovanhempien hoivassa Suomessa, kun biologiset vanhempani eivät syystä tai toisesta pystyneet pitämään minusta huolta Kiinassa. Varhaisessa perhekäsityksessäni painottui biologinen side vanhemman ja lapsen välillä, missä näytti olevan aseteltuna vastakkain biologinen vanhemmuus ja vanhemmuus ilman tätä biologista sidettä. Kun pohdiskelin tätä nuorempana, perhekäsitykseni laajentui tiukasta biologisesta siteestä kattamaan myös muita vaikuttavia seikkoja kuten vahvan tunnesiteen muihin perheenjäseniin. Omaan kokemukseeni pohjautuen en koe biologisen siteen puutteen rajoittavan adoptiovanhempien kykyä tarjota aivan yhtä hyvää, rakastavaa ja turvallista perhesidettä lapselleen kuin biologisten vanhempien lapselleen. Geneettinen perimä vaikuttaa esimerkiksi ulkonäköön ja joihinkin muihin geneettisesti periytyviin ominaisuuksiin, jotka voivat omalta osaltaan syventää suhdetta. Lopuksi kysymys on kuitenkin vanhemman rakkaudesta sekä kyvyistä huolehtia ja kasvattaa lapsi hyvin, jotta tämä sopeutuu yhteiskuntaan ja kykenee siten myös rakentamaan itse oman tiensä, kun sen aika koittaa.

Koen, että adoptiotaustastani on seurannut se, että olemme vanhempien kanssa keskustelleet jo pienestä asti ihmisten erilaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta toisia ihmisiä kohtaan. Tämän takia uskon omaksuneeni avoimen ja ennakkoluulottoman asenteen, joka on minusta tärkeä ominaisuus kansainvälistyneessä yhteiskunnassa. Vanhempien kanssa on keskusteltu avoimesti myös adoptiosta pienestä lapsesta asti, mikä on auttanut minua ymmärtämään omaa tilannettani ja taustaani. Kiteytetysti voinkin todeta, että arvostan ja koen avoimen keskustelun olevan erittäin tärkeää esimerkiksi vanhempien ja kaverien kesken olipa aihe mikä tahansa. Avoimella keskustelulla voi kehittyä kokonaisvaltaisempi käsitys asiasta ja se antaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään eri näkökulmia.

Haluaisinkin painottaa, että oma kokemukseni ei ole yleistettävissä kaikkiin adoptoituihin. Jokaisella kasvavalla nuorella on yksilöllinen kokemus maailmasta, olipa tämä adoptoitu tai ei. Siksi haluaisinkin sanoa muille adoptoiduille, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tai kokemusta olla adoptoitu. Saatat itse tuntea esimerkiksi aivan eri tavoin oman identiteettisi kuin minä ja se on aivan yhtä hyvä kokemus. Rohkaisen myös muita adoptoituja keskustelemaan itseä askarruttavista ja etenkin vaikeista asioista jonkun luotettavan henkilön kanssa, olipa tämä oma vanhempi, kaveri tai joku muu läheinen tai vaikkapa asiantuntija, jotta asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , ,