Rion koulutie alkaa espanjanksi

Teksti: Irma Marttinen

”Ii, oo, ii, oo”, Rio, 7, toistaa ja ympyröi kirjaimia äidinkielen kirjasta. ”Rio on kyllä osannut jo pitkään kirjoittaa suomeksi ja espanjaksi”, äiti, kuvataiteilija Annika Rauhala kertoo. ”Mutta nyt sanavälitkin alkavat hahmottua”.

Rauhalan perheen keittiössä on huisketta.   Äiti keittää kahvia ja neuvoo samalla ekaluokkalaista. Lähestyvä näyttely pitää työpuhelimen kuumana.   ”Etsi samat nimet ja ympyröi!”, lukee oppikirjassa. Rio malttaa hetken istua ja parissa minuutissa läksyt onkin tehty.  Sitten jalkapallo lentää taas. Kohta on futisharkkoihin lähtö. Ja jos jostain, niin jalkapallosta on hyvä puhua espanjaksi.

Espanja – toinen kotikieli

”Rio on menevä ja rohkea lapsi, mutta aikuiset joskus pelottavat”, Annika Rauhala sanoo. Mutta nyt pelko on tiessään ja Rio vastailee ujostelematta.

”Isältä olen oppinut espanjaa, ja tarhassa. Virve-open kanssa puhun myös espanjaa. Joskus puhutaan suomeakin”, Rio kertoo. Riosta espanjaa on hyvä puhua myös äidille. ”Äidin kanssa puhutaan ’salaisuudet’ espanjaksi. ”

Rion isä on kuubalainen ja espanja on ollut perheen toinen kieli alusta pitäen.  Kuten yleensä kaksikieliset lapset Riokin puhuu espanjaa ja suomea sen mukaan kenen kanssa on oppinut mitäkin kieltä puhumaan.

Annika Rauhala kertoo, että espanjankielisen päivähoidon ja opetuksen valitseminen oli heille itsestään selvyys.  ”Rio puhuu kyllä isänsä kanssa espanjaa, mutta he eivät tapaa joka päivä. Isä auttaa pitämään kielen yllä, mutta jotta kieli kehittyisi, sitä pitäisi puhua joka päivä.  Ihan alussa Rion isä sortui myös siihen, että hän puhui pojalleen suomea ajatellessaan, ettei lapsi vielä ymmärrä espanjaa – vaikka kyllä Rio ymmärsi!”

”En ole itse koskaan varsinaisesti opiskellut espanjaa, vaan oppinut sen käytännössä. Olen asunut Espanjassa ja olimme Rion isän kanssa naimisissa seitsemän vuotta”, Annika Rauhala kertoo. ”Kielten oppiminen koulussa oli minulle työlästä.  On hienoa, jos lapsi oppii oman äidinkielen lisäksi toisen kielen jo varhain leikin lomassa päiväkodissa tai pienenä koulussa. Se kyllä kannattaa. Ja yhden vieraan kielen osaaminen helpottaa myös muiden kielten oppimisista myöhemmin.  Tulppa aukeaa.”

Annika Rauhala pitää tärkeänä myös yhteyden ylläpitämistä Rion isän kotimaahan. Joka toinen vuosi mummolareissut suuntautuvat Kuubaan, Clara-mummin ja Jose-papan luokse.  Havannassa odottavat sukulaiset monessa polvessa ja sukuhaarassa. ”Elämän rytmi on erilainen, letkeä ja rento”, Annika Rauhala kuvailee.

”Reissut ovat kyllä rankkojakin monella tavalla, mutta ne ovat tärkeitä. Olemme myös ajatelleet, että voisimme asua jonkun aikaa Kuubassa, kun Rio on vielä pieni ja herkkyys oppia kieltä on suuri. ”

Mi Casitassa

”Mikael tuli myös espanjankielisestä tarhasta kouluun”, Rio kertoo ja ”Camillo asuu tässä ihan vieressä.” Nyt pojat käyvät yhdessä Käpylän alakoulua. Espanjan kieli seuraa mukana. Opetusta on espanjaksi ja suomeksi.

Rio ehti olla vuoden verran kunnallisessa päiväkodissa Kampissa ennen kuin neljävuotiaana siirtyi Mi Casitaan.  ”Espanjankielisessä Mi Casitassa on useita kuubalaisia hoitajia. Sitä kautta saimme varmaankin tiedon tästä mahdollisuudesta”, Annika Rauhala kertoo.

”Aluksi vaihto oli raskas, kuten yleensä kaikki alut ovat pojalle olleet, mutta sen jälkeen Rio viihtyi Mi Casitassa erittäin hyvin”, äiti kuvailee.  ”Kovaääninen ja rempseä hoitajatäti Magalys oli vähän pelottava mutta samalla niin ihana.”

”Suomalaisilla olisi kyllä paljon opittavaa espanjalaisten ja latinojen hoitotyylistä. Ei aina pidä niuhottaa kaikesta. Päivärytmin voi ottaa rennomminkin. Jos jokin leikki on kesken, niin ulos voi lähteä vähän myöhemmin. Suomalaisissa tarhoissa usein suoritetaan päivärytmiä, Mi Casitassa päivät ovat enemmän päivien elämistä. Ja jos kurahanskat ovat kadoksissa, niin se ei ole katastrofi!”, Annika Rauhala toteaa.

Niinpä niin, mietin. Ei varmasti missään muualla päiväkotiopet lakkaa pienten tyttöjen kynsiä valmistautuessaan itse samalla talvikarnevaaleihin. 

Unelma  koulusta

Mi Casitan perustajilla oli 1990-luvun alussa unelma espanjankielisestä koulusta.  Unelman ovat vuosien varrella jakaneet monet muutkin. Viimeisin lupahakemus espanjankielisen yksityiskoulun aloittamisesta jätettiin viime vuonna.  Hankkeen puuhanaisena toimi Malla Linturi. Opetusmateriaali oli jo koossa ja koulutilat Pasilasta katsottuina. Lupaa ei kuitenkaan tullut.

Mutta pikku hippunen tästä unelmasta kuitenkin toteutui – ja vauhdilla. Helsingin opetusviraston aloitti tänä syksynä Käpylän peruskoulussa suomi-espanja opetuksen, jossa opetuksesta tällä hetkellä 40 prosenttia on espanjaksi ja 60 prosenttia suomeksi. Espanjaksi opetettavia aineita ovat espanjan kieli, ympäristö- ja luonnontieto sekä musiikki ja kuvaamataito.  Ryhmän sai luotsattavakseen luokanopettaja Virve Vakiala.

”Kun selvisi, että espanjankielinen opetus alkaa meidän lähikoulussa Käpylässä, niin ryhdyin superaktiiviseksi. Lapsia oli keväällä tulossa reilut kaksikymmentä. Ryhmään piti tulla sekä eka- että tokaluokkalaisia, mutta lopulta siihen otettiinkin vain ekaluokkalaisille. Joukko kutistui. Keväällä ei ollut vielä tietoa oppikirjoista, opettajasta eikä iltapäivätoiminnasta. Myös kauempaa tulevia lapsia jäi pois. Minulle oli kyllä pääasia, että opetus alkaa edes jollakin tavalla”, Annika Rauhala kertoo.

”Tämä on hyvä alku joka tapauksessa, ja olen iloinen, että espanjankielistä opetusta on ryhdytty järjestämään”, Annika Rauhala kiittelee.

Opettajia tarvitaan

Mi Casitassa vaikeus löytää espanjaa äidinkielenä puhuvia hoitajia, joilla on suomalainen pätevyys, tunnetaan.  Peruskoulussa espanjantaitoisten opettajien löytäminen on ehkä vieläkin haasteellisempaa.

”Olisi hienoa, että löytyisi esimerkiksi natiivi kouluavustaja, jos ryhmä vielä kasvaa”, Annika Rauha pohtii. ”On hassua, että meillä on Suomessa paljon huippuyliopistoista valmistuneita lattareita, mutta he eivät kelpaa, koska heiltä puuttuu suomalainen opettajan pätevyys.”

”Tiedätkö, mikä koulutus Mi Casitan perulaisella siivoojalla on?”, Annika Rauhala kysyy ja vastaa saman tien: ”Hän on anestesialääkäri!” Sapettaa. Keskustelemme muuntokoulutuksen mahdollisuuksista, byrokratian ja suomen kielen taitovaatimusten höllentämisestä. Asioista, joihin Yhteiset Lapsemme ry:ssäkin olemme niin usein törmänneet.

”Toivotaan, että tilanne helpottuu, mutta se vie aikaa. Espanjankielistä opetusta on tarkoitus jatkaa koko peruskoulun ajan. Tarvitaan vielä monta espanjankielistä opettajaa eri luokka-asteille”, Annika Rauhala pohtii.

Taustalta kuuluu musiikkia. Jalkapallo ja nappikset on pakattu. Riolla on vielä hetki aikaa musisoida.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu