Lastensuojelulain uudistus

Lastensuojelulain uudistamista varten asetti sosiaali- ja terveysministeriö työryhmän tammikuussa 2005. Työryhmän puheenjohtajana toimi Stakesin kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen. Vähän yli vuoden työskentelyn tuloksena työryhmä jätti esityksensä ministeriölle toukokuussa 2006. Eduskunta hyväksyi täpärästi äänestyksen jälkeen uuden lain helmikuun 2007 puolivälissä. Laki tulee voimaan vuoden 2008 alusta.

Yleisesti arvioiden työryhmä teki hyvää työtä. Monia vanhan lain epäselviä kohtia tarkennettiin. Yleistavoitteena oli lapsen edun entistä parempi turvaaminen. Lastensuojeluasioiden käytännön käsittelyn kannalta oli hyvä ratkaisu, että työryhmä päätyi lain kokonaisuudistukseen. Lain eduskuntakäsittelyssä ja sen jälkeen virinneessä julkisessa keskustelussa on päähuomio kiinnittynyt huostaanottopäätösten tekoon. Uudessa laissa päätöksenteko siirretään sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksiin, jos huostaan otettava on täyttänyt 12 vuotta ja vastustaa huostaanottoa. Oikeastaan keskustelun kohdistuminen juuri tähän asiaan ei ole yllättävää. Huostaanotot ovat aina olleet median kiinnostuksen kohteena ja useimmiten siitä näkökulmasta, että huostaanottoja tehdään turhaan.

Eduskunta ei ollut vakuuttunut lain toimivuudesta. Sen vuoksi se laati lain saatteeksi ponnen. jonka mukaan hallituksen on tarpeen vaatiessa valmisteltava laista uusi esitys. Epäilyä herätti erityisesti se, että tyypillisesti kuntatason hallintoon kuuluvia asioita siirtyy hallinto-oikeuksille. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on esittänyt julkisuudessa uutta lakia kohtaan selväsanaista kritiikkiä. Hän epäilee erityisesti sitä, ettei lastensuojelulain uudistus välttämättä toimi lapsen hyväksi päätöksenteon etääntyessä lapsen elämästä. Ongelmallisena hän pitää myös hallinto-oikeuksien työmäärän huomattavaa lisääntymistä kyseisen muutoksen johdosta sekä muutoshakumahdollisuuksien vähenemistä.

Lakia valmistelleen työryhmän muistioon sisältyy Suomen Kuntaliiton edustajan eriävä mielipide, joka kohdistuu uuden lain kustannusvaikutuksiin. Hänen mielestään ei ole riittävästi selvitetty, mitä lastensuojelulaitosten asuinyksikköihin sijoitettavien lasten maksimilukumäärän vähentäminen kuuteen ja toisaalta henkilökunnan minimimäärän nosto seitsemään vaikuttaa kustannuksiin. Hän on huolissaan kyseisistä muutoksista siitäkin syystä, että kyseisistä laitospaikoista on tällä hetkellä muutenkin kova pula.

Kieltämättä olemme Yhteiset Lapsemme ry:ssäkin huolissamme muun muassa edellä mainitussa eriävässä mielipiteessä esitetyistä lain kustannusvaikutuksista. Herää kysymys, ovatko kunnat valmiita maksamaan muutoksista aiheutuvia hoitopäivämaksujen korotuksia. Laitoshoidon jo nyt korkeat kustannukset kohoavat huomattavasti, kun kuuden lapsen hoitoon tarvitaan seitsemän työntekijää. Yhdistyksemme toivoo kuitenkin, että uusi laki esitetystä kritiikistä huolimatta edistäisi lapsen edun toteutumista.

                                                    Yrjö Männistö

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu