25/03/2020 - , , , , , ,

Yhteiset Lapsemme 1/2020 Pääkirjoitus: Elämänkatsomukseni

Maailmankuvalla tarkoitetaan sitä, miten käsitämme todellisuuden eli maailman jossa elämme: luonnon, maailmankaikkeuden, yhteiskunnan, historian. Kuva voi olla korostetusti esimerkiksi tieteellinen tai uskonnollinen. Maailmankatsomuksella taas viitataan enemmän arvoihin eli siihen, miten maailmaa ”katsomme” ja millaisen maailman haluaisimme olevan. Voidaan myös ajatella, että maailmankuva on osa maailmakatsomusta. Elämänkatsomus taas on sukua näille, mutta jotakin henkilökohtaisempaa. Jokaisella meistä nämä katsomukset löytyvät, vaikka niitä ei tulisi ahkerasti pohdittuakaan. Ne voivat olla myös dynaamisia, muuttuvia. Uskonnollisuus voi herätä ja sammua, ja elämänarvotkin voivat mennä uusiksi elämän koettelemuksissa. Ainakin näin monet ovat kertoneet. Myös oppiminen ja kasvatus vaikuttavat näihin voimakkaasti.

Olen ensimmäiseltä ammatiltani uskonnonopettaja ja myöhemmin suoritin myös elämänkatsomustiedon (ET) opinnot. Sormeni syyhyävät aina, kun katsomuksista ryhdytään keskustelemaan. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa useimmiten, koska huomaan saman debatin toistuvan ja kiertävän ikään kuin kehää. Uusia näkökulmia ei oikein tunnu löytyvän. Esimerkkinä on jokakeväinen keskustelu Suvivirrestä tai koulujen joulujuhlista. Keskustelua ET:n ja uskonnon opetuksen muuttamisesta tai yhdistämisestä on myös käyty viime aikoina. Kirjoittaessani aiheesta gradua noin 12 vuotta sitten huomasin, että uskonnonopetusta puolletaan ja vastustetaan monesti samoilla argumenteilla: uskonnonvapaudella ja monikulttuurisuudella. Toisille uskonnonvapaus tarkoittaa oikeutta uskontoon ja toisilla vapautta uskonnosta. Toisille monikulttuurisuus käy perusteeksi uskonnon tai uskontojen opetukselle, toiset taas perustelevat uskonnottomuutta sillä, että kulttuurit eivät joutuisi konfliktiin.

Teema liittyy lapsiin ja nuoriin olennaisesti. Samaan teemaan liittyy myös keskustelu huiveista tai niiden kielloista, jota myös tämän lehden numerossa käsitellään. Mikä on siis oikea tapa lähestyä uskonnonvapautta tai katsomusten opetusta? Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnassa lähtökohtana on moninaisuuden ja eri katsomusten kunnioittaminen. Olennaista on ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja vakaumuksia ja oppia tulemaan toimeen, ja oppia olemaan loukkaamatta. Olennaista on myös omaksua, miten puututaan epäkohtiin silloin kun epäasiallista tai syrjivää toimintaa havaitaan. Me pyrimme auttamaan tässä asiassa niin varhaiskasvatusta, kouluja kuin muitakin lasten ja nuorten ympäristöjä. Kohtaamme vuoden aikana noin 3000 lasta ja nuorta, ja näissä kohtaamisissa käsitellään moninaisuutta ja yhteisöllisyyttä, rasisminvastaisella työotteella. Olemme kehittäneet myös moninaisuuskoulutuksia, joissa näitä kysymyksiä voidaan käsitellä työyhteisöissä. Kannattaa tutustua tarjontaamme kotisivuillamme. Ehkä voisimme auttaa juuri sinun työpaikkaasi?

Markus Söderlund

Lue lisää Yhteiset Lapsemme -lehden artikkeleita verkkolehdestämme

 

Takaisin aihealueeseen: , , , , , ,