Perhekerho 18/04/2017 -

Perhekerhossa hetkeksi irti vastaanottokeskuksen arjesta

Iloinen puheensorina ja lasten kirkkaat äänet täyttävät Annankulman kauniin kaariholvisalin. Lapsia kiertelee tutkimassa paikkoja. Pari heistä kiinnostuu leikkinurkkauksen leluista ja leikki alkaa heti. Toiset pysähtyvät ihmettelemään askartelutarvikkeita.

Aikuiset istuvat sohvilla odottavalla mielellä. Osa on mukana ensimmäistä kertaa, toiset ovat käyneet kerhossa aikaisemminkin. Kielten sekamelskasta korva poimii suomea, englantia ja arabiaa. Muitakin kuuluu, mutta ne eivät ole tuttuja. Alkamassa on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan järjestämä jokaviikkoinen turvapaikanhakijoiden perhekerho Annankulmassa.

Toimintaa perheille ja villasukkia

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi on järjestänyt Punavuoren vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille retkiä ja muuta toimintaa pari kertaa vuodessa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tiiviimpi yhteistyö alkoi seurakunnan aloitteesta syksyllä 2013, kun vastaanottokeskus toivoi toimintaa perheille, villasukkia ja retkiä. Näistä toiveista syntyi nykyinen perhekerho, joka aloitti tammikuussa 2014.

”Aluksi vastaanottokeskus mainosti kerhoa, mutta kun jonain viikkoina kerhoon ei tullut ketään, päätimme, että käymme aina ennen kerhoa hakemassa vastaanottokeskuksesta perheitä mukaan”, toteaa kerhon ohjaaja, kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

”Vaikka matka Punavuoren vastaanottokeskuksesta Uudenmaankadulta ihan nurkan takana olevaan Annankulmaan Annankadulle ei ole fyysisesti pitkä, se voi sitä olla henkisesti.”

Ilolla ja leikkien

Perhekerhon perusidea on tarjota perheille tilaisuus päästä hetkeksi pois vastaanottokeskuksen arjesta keskelle kodinomaista yhdessäoloa, jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset saavat hetken virkistystauon huoliinsa.

Leikki on lapsen työtä, eikä leikkimisestä ole haittaa aikuisellekaan. Seurakunnan järjestämä perhekerho tarjoaa lapsille tähän mahdollisuuden kerran viikossa. Punavuoren vastaanottokeskuksessa toimintaa perheille järjestävät myös muut järjestöt.

Perhekerho aloitetaan tervetulohetkellä, jossa kukin kertoo nimensä ja mistä maasta tulee. Yhdessä lauletaan ja leikitään suomalaisia lastenlaululeikkejä sekä rukoillaan, kun on ensin varmistettu, että se sopii kaikille. Kerhossa käyvissä on sekä kristittyjä että muslimeja.

”Pyrimme tekemään asiat ilon kautta. Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen”, Vaalgamaa kertoo. Pienemmät lapset leikkivät leluilla ja yksi ohjaajista katsoo heidän peräänsä ja tarvittaessa opettaa elämän perustaitoja, kuten älä lyö tai älä ota lelua toisen kädestä. Toinen askartelee, piirtää, maalaa ja värittää isompien lasten ja aikuisten kanssa. Kolmas kiertelee ja juttelee ihmisten kanssa.

Kerhossa käy kerralla paikalla pari-kolmekymmentä aikuista ja lasta. Ennätysmäärä on ollut 60 henkilöä. Perheiden tilanteet vaihtuvat viikoittain ja kuten se, miten kauan perhe viipyy Punavuoren vastaanottokeskuksessa ja miten heidän turvapaikanhakuprosessinsa etenee. Nämä vaikuttavat myös siihen, miten pitkään sama perhe käy perhekerhossa. Joku perhe käy kerran pari ja jotkut puolenkin vuoden ajan.

”Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuuntelemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan ja lievittää stressitilaansa – luottamuksellisesti. Itkukin saa tulla, jos on tullakseen.”

Joskus joku haluaa näyttää valokuvia ja kertoa matkastaan Suomeen ja perheestään kotimaassa ja pohtia tulevaisuuttaan Suomessa. Kysymyksiä tulee myös käytännön asioista, kuten mistä löytyy uimahalli tai leikkipuisto. Vaalgamaan lisäksi kerhoa ohjaavat luotettavat vapaaehtoiset.

Irakilainen perheenisä Omar (nimi muutettu) kertoo perheensä tarinaa:
”Tulimme turvapaikanhakijoina Suomeen kaksi vuotta sitten ja asuimme Punavuoren vastaanottokeskuksessa. Ilokseni heti ensi viikoista lähtien pääsimme mukaan seurakunnan perhekerhoon, jossa lapseni saivat leikkiä ja laulaa.

”Ikimuistoista oli yhdessäolo muiden perheiden kanssa. Heistä osa on tosin jo palannut kotimaahansa. Me saimme turvapaikan ja asumme nyt Pohjois-Suomessa. Perheemme on myös kasvanut yhdellä Suomessa syntyneellä lapsella.”

Pieni ele, suuri vaikutus

Vaalgamaan mukaan kielikirjosta huolimatta kieliongelmiin ei ole törmätty. ”Kun sanat eivät riitä, käytämme toistemme ymmärtämiseen elekieltä. Musiikki, leikki, laulu, hymy, nauru ja ilo viestittävät jo paljon. Aina on paikalla myös joku, joka pystyy tulkkaamaan englannista omalle äidinkielelleen.”

”Kerhoväen iloiset ilmeet ja aktiivinen osallistuminen ovat merkki siitä, että he ovat ottaneet yhteiset hetkemme ilolla vastaan ja ovat sydämestään kiitollisia. Jotkut perheet ovat halunneet, että pidämme yhteyttä Facebookin tai tekstiviestien kautta senkin jälkeen, kun he ovat lähteneet vastaanottokeskuksesta.”

Teksti: Liisa Airaksinen
Kuvat: Natasha Vaalgamaa
Yhteiset Lapsemme 1/2016

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen:

Lisää samasta aiheesta:

Yhteiset Lapsemme ry:n ilmasto-ohje on valmistunut

18/06/2019 - , , , , ,

Kevään 2019 aikana Yhteiset Lapsemme ry:ssä valmisteltu järjestön oma ilmasto-ohje on nyt julkaistu kotisivuillamme. Yhdessä laadittu ilmasto-ohje koskee kaikkea yhdistyksen...

Lue lisää

Erään tarinan alku – Ilman huoltajaa tullut nuori saa suomalaisen tukiperheen

18/06/2019 - , , , ,

Teksti: Heini Aaltonen Kuva: Soili Aaltonen Eräänä torstai-iltana huomaan Messengerissä viestin. ”Huomasin ilmoituksen, jossa pojalle etsitään tukiperhettä. Onko hänelle jo...

Lue lisää

Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan koulutukset 7.-8.9. ja 2.-3.11.2019

15/06/2019 - , , , , , ,

Voisitteko jakaa hetkiä arjestanne ilman perhettään Suomessa elävän lapsen tai nuoren kanssa? Yksin ilman huoltajaa alaikäisenä maahan saapuneilla turvapaikanhakijataustaisilla lapsilla...

Lue lisää

Haemme yöhoitajaa Monikulttuuriseen Koti Ilolaan

06/06/2019 - , , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry hakee yöhoitajaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Monikulttuurinen Koti Ilolaan Sipooseen. Työ alkaa 8.7.2019 tai sopimuksen mukaan. Koti...

Lue lisää

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ihmisoikeuskysymys

29/05/2019 - , , , ,

Teksti: Irma Marttinen Yhteiset Lapsemme ry:ssä toiminnan kärki on ollut lapsen oikeuksien edistämisessä. Suomessa työtä on tehty erityisesti monikulttuuristen lasten...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2019 -lehden teemana ilmastonmuutos

29/05/2019 - , , , , , ,

PÄÄKIRJOITUS Järjestöjen ilmastotyö on kesken Teksti: Markus Söderlund Kuva: Heidi Rostén, Bolivia 2011 Tämän pääkirjoituksen ensimmäiset lauseet kirjoitetaan lentokoneessa. Lentoa...

Lue lisää

Ilmastonmuutos vaikeuttaa miljoonien pakolaislasten elämää

29/05/2019 - , , , ,

Teksti: Enni Kallio / Suomen Pakolaisapu Kuva: Jenna Vehviläinen Maailman lähes 70 miljoonasta pakolaisesta 85 % elää kehitysmaissa ja yli...

Lue lisää

Nuoren puheenvuoro: Ilmasto ei odota, että me aikuistumme

29/05/2019 - , , , , , ,

Teksti: Aino Vehkavaara Mitä sinä ajattelet, kun kuulet sanan ilmastonmuutos? Monelle tulevat ensimmäisenä mieleen jääkarhut ja norpat tai hiihtokelien katoaminen,...

Lue lisää

Mikä estää meitä toimimasta ilmastoystävällisemmin?

29/05/2019 - , , , ,

Teksti ja kuva: Helena Korpela Sitran kehittämä yhteiskunnallisen keskustelun väline Erätauko ilmestyi Yhteiset Lapsemme ry:n elämään syksyllä 2018. Ole rohkea...

Lue lisää

Lasten heimo – alkuperäiskansan elämä muutoksessa Kolumbiassa

29/05/2019 - , , , , ,

Teksti ja kuvat: Nina Keres Kolumbian Guaviaren sademetsissä vaelteli vielä parikymmentä vuotta sitten koko Latinalaisen Amerikan viimeisenä pidetty metsästäjä-keräilijäheimo, Nukak...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: