Perhekerho 18/04/2017 -

Perhekerhossa hetkeksi irti vastaanottokeskuksen arjesta

Iloinen puheensorina ja lasten kirkkaat äänet täyttävät Annankulman kauniin kaariholvisalin. Lapsia kiertelee tutkimassa paikkoja. Pari heistä kiinnostuu leikkinurkkauksen leluista ja leikki alkaa heti. Toiset pysähtyvät ihmettelemään askartelutarvikkeita.

Aikuiset istuvat sohvilla odottavalla mielellä. Osa on mukana ensimmäistä kertaa, toiset ovat käyneet kerhossa aikaisemminkin. Kielten sekamelskasta korva poimii suomea, englantia ja arabiaa. Muitakin kuuluu, mutta ne eivät ole tuttuja. Alkamassa on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan järjestämä jokaviikkoinen turvapaikanhakijoiden perhekerho Annankulmassa.

Toimintaa perheille ja villasukkia

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi on järjestänyt Punavuoren vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille retkiä ja muuta toimintaa pari kertaa vuodessa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tiiviimpi yhteistyö alkoi seurakunnan aloitteesta syksyllä 2013, kun vastaanottokeskus toivoi toimintaa perheille, villasukkia ja retkiä. Näistä toiveista syntyi nykyinen perhekerho, joka aloitti tammikuussa 2014.

”Aluksi vastaanottokeskus mainosti kerhoa, mutta kun jonain viikkoina kerhoon ei tullut ketään, päätimme, että käymme aina ennen kerhoa hakemassa vastaanottokeskuksesta perheitä mukaan”, toteaa kerhon ohjaaja, kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

”Vaikka matka Punavuoren vastaanottokeskuksesta Uudenmaankadulta ihan nurkan takana olevaan Annankulmaan Annankadulle ei ole fyysisesti pitkä, se voi sitä olla henkisesti.”

Ilolla ja leikkien

Perhekerhon perusidea on tarjota perheille tilaisuus päästä hetkeksi pois vastaanottokeskuksen arjesta keskelle kodinomaista yhdessäoloa, jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset saavat hetken virkistystauon huoliinsa.

Leikki on lapsen työtä, eikä leikkimisestä ole haittaa aikuisellekaan. Seurakunnan järjestämä perhekerho tarjoaa lapsille tähän mahdollisuuden kerran viikossa. Punavuoren vastaanottokeskuksessa toimintaa perheille järjestävät myös muut järjestöt.

Perhekerho aloitetaan tervetulohetkellä, jossa kukin kertoo nimensä ja mistä maasta tulee. Yhdessä lauletaan ja leikitään suomalaisia lastenlaululeikkejä sekä rukoillaan, kun on ensin varmistettu, että se sopii kaikille. Kerhossa käyvissä on sekä kristittyjä että muslimeja.

”Pyrimme tekemään asiat ilon kautta. Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen”, Vaalgamaa kertoo. Pienemmät lapset leikkivät leluilla ja yksi ohjaajista katsoo heidän peräänsä ja tarvittaessa opettaa elämän perustaitoja, kuten älä lyö tai älä ota lelua toisen kädestä. Toinen askartelee, piirtää, maalaa ja värittää isompien lasten ja aikuisten kanssa. Kolmas kiertelee ja juttelee ihmisten kanssa.

Kerhossa käy kerralla paikalla pari-kolmekymmentä aikuista ja lasta. Ennätysmäärä on ollut 60 henkilöä. Perheiden tilanteet vaihtuvat viikoittain ja kuten se, miten kauan perhe viipyy Punavuoren vastaanottokeskuksessa ja miten heidän turvapaikanhakuprosessinsa etenee. Nämä vaikuttavat myös siihen, miten pitkään sama perhe käy perhekerhossa. Joku perhe käy kerran pari ja jotkut puolenkin vuoden ajan.

”Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuuntelemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan ja lievittää stressitilaansa – luottamuksellisesti. Itkukin saa tulla, jos on tullakseen.”

Joskus joku haluaa näyttää valokuvia ja kertoa matkastaan Suomeen ja perheestään kotimaassa ja pohtia tulevaisuuttaan Suomessa. Kysymyksiä tulee myös käytännön asioista, kuten mistä löytyy uimahalli tai leikkipuisto. Vaalgamaan lisäksi kerhoa ohjaavat luotettavat vapaaehtoiset.

Irakilainen perheenisä Omar (nimi muutettu) kertoo perheensä tarinaa:
”Tulimme turvapaikanhakijoina Suomeen kaksi vuotta sitten ja asuimme Punavuoren vastaanottokeskuksessa. Ilokseni heti ensi viikoista lähtien pääsimme mukaan seurakunnan perhekerhoon, jossa lapseni saivat leikkiä ja laulaa.

”Ikimuistoista oli yhdessäolo muiden perheiden kanssa. Heistä osa on tosin jo palannut kotimaahansa. Me saimme turvapaikan ja asumme nyt Pohjois-Suomessa. Perheemme on myös kasvanut yhdellä Suomessa syntyneellä lapsella.”

Pieni ele, suuri vaikutus

Vaalgamaan mukaan kielikirjosta huolimatta kieliongelmiin ei ole törmätty. ”Kun sanat eivät riitä, käytämme toistemme ymmärtämiseen elekieltä. Musiikki, leikki, laulu, hymy, nauru ja ilo viestittävät jo paljon. Aina on paikalla myös joku, joka pystyy tulkkaamaan englannista omalle äidinkielelleen.”

”Kerhoväen iloiset ilmeet ja aktiivinen osallistuminen ovat merkki siitä, että he ovat ottaneet yhteiset hetkemme ilolla vastaan ja ovat sydämestään kiitollisia. Jotkut perheet ovat halunneet, että pidämme yhteyttä Facebookin tai tekstiviestien kautta senkin jälkeen, kun he ovat lähteneet vastaanottokeskuksesta.”

Teksti: Liisa Airaksinen
Kuvat: Natasha Vaalgamaa
Yhteiset Lapsemme 1/2016

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen:

Lisää samasta aiheesta:

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Ranskalaista keskustelua musliminaisten huiveista

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Minea Laiho Viime vuosina musliminaisten käyttämä päähuivi on ollut mukana useissa julkisissa keskusteluissa. Ranska, jossa asuu Euroopan maista eniten...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Huivit puhuttavat muuallakin Euroopassa

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Laura Huuskonen Ranska ei ole ainoa EU maa, jossa musliminaisten ja -tyttöjen käyttämät huivit herättävät mielipiteitä. Viime vuoden toukokuussa...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020 Pääkirjoitus: Elämänkatsomukseni

25/03/2020 - , , , , , ,

Maailmankuvalla tarkoitetaan sitä, miten käsitämme todellisuuden eli maailman jossa elämme: luonnon, maailmankaikkeuden, yhteiskunnan, historian. Kuva voi olla korostetusti esimerkiksi tieteellinen...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Lapsen kulttuuri- ja katsomustietoinen kasvatus

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Ina Kovamäki, Marja Laine ja Niina Putkonen Piirroskuva: Piia Keto-Aro Kulttuuri- ja katsomustietoinen kasvatus tukee lapsen ja nuoren tasapainoisen...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Kunniaan liittyvät konfliktit ovat yhteinen asia

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Laura Huuskonen Kunniaan liittyvät konfliktit ovat yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto: tytöillä on rajoitetumpi kotiintuloaika, pukeutumista, puhelimenkäyttöä ja menemisiä...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020 KOLUMNI: Uskontokasvatuksessa tulee kasvattaa dialogiin

23/03/2020 - , , , , ,

Teksti: Heidi Rautionmaa Lapsi, joka saa oppia suhtautumaan kunnioittavasti eri tavoin uskoviin, saa valmiuksia uskonnollisesti ja kulttuurisesti moninaiseen maailmaan. Hän...

Lue lisää

Rasisminvastaisella viikolla kampanjoimme sosiaalisessa mediassa – katso uusi video!

20/03/2020 - , , , , , , , ,

”On monia ihmisiä, jotka eivät tule istumaan viereemme. He pelkäävät meitä mahdollisesti ihonvärimme takia” – sanoo Aty, yksi videolla haastatelluista....

Lue lisää

Haemme yöhoitajaa Monikulttuuriseen Koti Ilolaan Sipooseen

18/03/2020 - , , , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry hakee yöhoitajaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Monikulttuuriseen Koti Ilolaan Sipooseen. Työsuhde alkaa mahdollisimman pian sopimuksen mukaan. Koti...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme ry pyrkii ehkäisemään koronaviruksen leviämistä

14/03/2020 - , , , , , , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry pyrkii omalla toiminnallaan ehkäisemään ja hidastamaan koronaviruksen leviämistä. Toimimme viranomaisten antamien ohjeiden mukaan ja peruutamme ja siirrämme...

Lue lisää

Koulutus turvapaikanhakijanuorten tukiperheille ja tukihenkilöille18.-19.4.2020

28/02/2020 - , , , , ,

Tukihenkilö- ja tukiperhekoulutus on peruutettu koronavirusepidemiasta johtuvan poikkeustilan takia. Ilmoitamme myöhemmin koulutuksen uudesta ajankohdasta. Voisitteko jakaa hetkiä arjestanne ilman perhettään...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: