15/01/2018 - , ,

Nairobi ympäri Eurooppaa

Vuosina 2013-14 Keniasta adoptoitiin lapsia eri puolille Eurooppaa. Monista perheistä tuli niin läheisiä toisilleen, että he jatkavat yhteydenpitoa edelleen.

Koko tilanne karkasi käsistä melkeinpä vahingossa. Oi hitto, ne kaikki ilmoittautuivat!

Tutustuimme yhdessä toisen suomalaisperheen Hanna ja Olli Lehtosen kanssa Nairobissa muutamaan muista Euroopan maista adoptoimaan tulleeseen perheeseen. Asuimme samassa 44 huoneiston taloyhtiössä Ziana Springsissä viiden kilometrin päässä Nairobin keskustasta.

Kenian adoptioiden erityinen piirre oli, että maassa oli asuttava adoptioprosessin ajan eli mitä tahansa puolesta vuodesta vuoteen. Se tarkoitti yleensä sitä, että yhteistä vapaa-aikaa oli paljon. Ja kun lapset olivat pääasiassa kaksivuotiaita, vapaa-aikaa vietettiin taloyhtiön pihalla, uima-altaalla ja laajalla parkkipaikalla, jossa hurjasteltiin potkuautolla tai piirreltiin liiduilla tai puhalleltiin saippuakuplia tai heiteltiin paperilennokkeja.

Vähitellen aloimme viettää myös aikuisten aikaa. Kävin usein juoksemassa tanskalaisen Johnin kanssa. John puolestaan pelasti tennistä italialaisen Fabion kanssa. Ruotsalainen Bosse tuli meille katsomaan Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelua ja heilutteli pientä Ruotsin lippua.

Naiset löysivät omat ajanvietteensä. He kävivät Impala Clubilla kuntosalilla ja aerobicissä. Myös viereisen kauppakeskuksen kahvilat tulivat tutuiksi.

Eniten kuitenkin hengailimme pihalla ja juttelimme, meillähän oli yksi yhteinen elämää muuttava nimittäjä – adoptio, ja vieläpä täysin vieraasta kulttuurista. Vaikka Nairobissa oli kuusi suomalaisperhettä, niin onnistuimme Lehtosten ja Rasmussen-Krabben, Evalssonin, Wahlströmin ja Valiante-Borgheron perheiden kanssa luomaan toisenkin yhteisön, Zianan perheiden yhteisön.

Ensimmäisenä kotiinsa meistä lähtivät tanskalaiset, jo vuoden 2013 puolella. Kun hyvästelimme heitä Zianan pimeässä illassa, tuntui kuin olisi hyvästellyt pitkäaikaisia ystäviä.

”Eilen oli ensimmäistä kertaa vähän orvot fiilikset täällä. Ei mistään dramaattisesta Kenia-syystä, vaan koska John Rasmussen perheineen sai adoptioprosessinsa päätökseen ja lähti takaisin Viborgiin, Tanskaan”, kirjoitin päiväkirjaani.

Loput meistä palailivat kotimaihinsa touko-kesäkuussa 2014. Kun jouduimme jatkuvasti hyvästelemään toisiamme, päätimme vakaasti, että tapaamme vielä uudestaan. Ajattelin tosin että tuskin. Liian iso vaiva, ei kukaan jaksa lähteä matkustamaan, vapaat tuskin käyvät yhteen. Ei me nyt niin läheisiä olla, vaikka toisistamme pidämmekin ja niin edelleen.

Keväällä 2015 vaimoni Satu ja Hanna lähettivät Zianan perheille kutsun tulla Suomeen viettämään juhannusta. Ajatus oli, että no, nyt me ollaan ne kutsuttu. Tuskin kukaan tulee, mutta ainakin me ollaan täytetty lupaus siitä, että pyritään tapaamaan uudelleen.

Järkytys oli melkoinen, kun kaikki perheet sanoivat, että totta kai me tulemme! Aivan mahtavaa!

Varasimme Padasjoelta kaksi isoa huvilaa Saimaan rannalta ja vietimme sateisen, kylmän ja huikean hauskan juhannuksen. Jälleen kerran hyvästejä jättäessämme vannoimme tapaavamme uudestaan. Ja niinhän siinä kävi. Toukokuussa 2016 kokoonnuimme Serenan ja Fabion kutsusta Toscanaan, Scarlinon kylän liepeille.

Viime keväänä tapasimme Johnin ja Birthen kotimaassa Tanskassa, tietysti Legolandissa. Ensi toukokuussa tapaamme Stefanin ja Annelin luona Göteborgissa.

Ja vuonna 2019 lähdemme kaikki yhdessä Keniaan. On aivan varmaa, että kolkuttelemme itku silmässä Zianan porttia ja pyydämme päästä sisään katsomaan entistä kotiamme. Vieläköhän Winston on portilla töissä?

Teksti ja kuva: Harri Junttila

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , ,

Lisää samasta aiheesta:

Adoptoidun kaksoiskansalaisuus -webinaari 27.5.2020

14/05/2020 - , , , ,

Adoptioperheet ry ja Yhteiset Lapsemme ry kysyivät vuonna 2019 adoptoiduilta ja heidän perheiltään tietoja ja kokemuksia, jotka liittyvät adoptoidun kansalaisuusasemaan....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Kerhossa on kivaa, koska kaikki muutkin ovat adoptoituja

15/04/2020 - , , , ,

Teksti ja kuva: Ruska Kumpulainen Elokuussa 2019 starttasi Yhteiset Lapsemme ry:llä 9-12-vuotiaille adoptoiduille lapsille suunnattu kerho, jonka vetäjinä toimi adoptiotoiminnan...

Lue lisää

Koulutustilaisuus rasismista adoptiovanhemmille 4.4.2020

01/03/2020 - , , , , ,

KOULUTUS SIIRTYY KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. UUDESTA AJANKOHDASTA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN Rasistinen häirintä ja syrjintä ovat lisääntyneet viime vuosina suomalaisessa yhteiskunnassa. Miten adoptiovanhemmat...

Lue lisää

Adoptiotilaisuus perheiden läheisille 9.5.2020

26/02/2020 - , , , ,

TILAISUUTTA JOUDUTAAN SIIRTÄMÄÄN KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. UUDESTA AJANKOHDASTA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN. Yhteiset Lapsemme ry, Interpedia ja Pelastakaa Lapset ry järjestävät lauantaina 9.5.2020...

Lue lisää

Rohkeasti ja reilusti ratikassa – rasisminvastaisen viikon avausmatka 15.3.2020

24/02/2020 - , , , , , , , , ,

TAPAHTUMA PERUUTETTU KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. KAMPANJOIMME SOSIAALISESSA MEDIASSA RASISMINVASTAISELLA VIIKOLLA. Yhteiset Lapsemme ry järjestää YK:n rasisminvastaisen viikon (16.-22.3.) avauksena ratikkamatkan Rohkeasti...

Lue lisää

Neutraalia n-sanaa jäljittämässä

12/02/2020 - , , , , , , , , ,

Teksti: Markus Söderlund N-sana on ikävä sana, suorastaan ruma. Emme käytä sitä työpaikalla (tai kotona), vaikka töissä puhummekin usein kulttuurisesta...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: