15/01/2018 - , , ,

Kirjaesittely: Julmia vaihtokauppoja

The De-kinning of First Mothers – Global Families, Inequality and Transnational Adoption

Etelä-Afrikka on Suomessa suosittu adoptiokohde, joten Helsingin yliopiston tutkijan Riitta Högbackan tietokirja ja tutkimusraportti The De-kinning of First Mothers on tervetullut lisä sieltä adoptiota suunnittelevien perheiden lukulistalle.

Valitettavasti lukukokemus ei ole miellyttävä. Högbacka on käyttänyt muun muassa haastattelua tutkimusmenetelmänään selvittäessään, miksi eteläafrikkalaiset äidit jättävät lapsensa adoptioon. Tarinat ovat rumia ja surullisia. Monet äidit joutuvat tekemään valintoja, joista yksikään ei ole hyvä.

Tyypillisesti äidillä on jo useampi vanhempi lapsi, joiden lisäksi hän joutuu elättämään esimerkiksi äitiään ja sisaruksiaan. Monesti hän on tullut maalta suureen kaupunkiin töiden takia, joita juuri nyt ei ole. Useimmiten tulevan lapsen isä on syystä tai toisesta häipynyt. Rahaa ei ole, eikä välttämättä pysyvää kotiakaan.

Haastatteluissa monet äidit sanoivat, että he antoivat lapsen pois, koska heillä ei ollut muita vaihtoehtoja. Adoptio ei siis itse asiassa ollut vaihtoehto, vaan kovan elämän sanelema pakko.

”Valinta kutistuu itseasiassa sen päättämiseen, pitääkö lapsen vai säilyykö itse hengissä”, Högbacka kirjoittaa.

Etelä-Afrikka on Saharan eteläpuolisen Afrikan kehittynein maa. Sen talousjärjestelmä on moderni, se houkuttelee ulkomaisia investointeja ja ihmisten elintaso keskimäärin on afrikkalaisittain korkea. Kuitenkin maan sosiaalinen turvaverkosto on äärimmäisen harva. Sen sijaan, että köyhille (mustille) äideille järjestettäisiin sosiaalihuoltoa tai viimekäden taloudellista apua, heitä rohkaistaan antamaan lapsi adoptioon.

Adoptiojärjestelmä on nopea, lähes teollinen. Kun äiti on suostunut lapsen jättämiseen, hänellä on kaksi kuukautta aikaa perua päätöksensä. Edellytyksenä kuitenkin on, että äidin elämäntilanne on muuttunut niin, että viranomaiset voivat luottaa hänen selviävän itse lapsen ylläpidosta.

Niin kuitenkin käy harvoin. Sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen adoptioon jättäneiden äitien elämäntilanne muuttui paremmaksi 6-12 kuukauden kuluttua. Adoptiojärjestelmän mielestä se on liian pitkä aika. Kirjoittajan mielestä on selvää, että Etelä-Afrikan adoptiot romahtaisivat, jos maassa olisi edes hieman hyvinvointivaltion piirteitä.

Högbackan kirjaa voi varauksetta suositella kaikille adoptiota suunnitteleville ja adoptioprosessin aloittaneille ainakin niiltä osin, jotka käsittelevät ensimmäisten äitien ratkaisuja ja niiden syitä. Meille jo ulkomailta adoptiolapsen saaneille kirja muistuttaa, millaisista oloista lapsemme ovat ponnistaneet.

Teksti: Harri Junttila

Kirjoittaja on adoptoinut lapsen Keniasta.

Takaisin aihealueeseen: , , ,