14/03/2018 - , ,

Blogi 3/2018 – Adoption iloa

Tällä viikolla, 12.-18.3., vietetään adoptiotoimijoiden yhteistä Adoption ilo -viikkoa sekä vietetään adoptoitujen päivää, joka on 13.3. Onnea kaikille adoptoiduille!

Adoption ilo -viikolla kaikki, joita adoptio jotenkin koskettaa, voivat miettiä mitä adoption ilo itse kullekin merkitsee. Minulle se merkitsee tietysti ennen kaikkea sitä, että olen adoption kautta saanut kaksi ihanaa omaa rakasta lasta. Saanut mahdollisuuden kokea vanhemmuuden. Tehdä kaksi unohtumatonta hakumatkaa Kolumbiaan. Keittää aamupuurot, tehdä hiekkakakkuja, laittaa päiväunille, saattaa kouluun, liikuttua rippijuhlissa, jännittää yo-kirjoituksia ja viettää laatuaikaa aikuisten lasteni kanssa. Nähdä kuinka tärkeitä lapseni ovat toisilleen.

Näihin vanhemmuuden vuosiin mahtuu monenlaista, myös huolta, surua, riittämättömyyttä, virheitä – ihan kuten kaikissa muissakin perheissä. Ennen kaikkea kuitenkin iloa – iloa siitä, että olemme perhe ja pidämme huolta toinen toisistamme.

Adoption ilo on minulle paljon muutakin. Adoption kautta olen löytänyt uusia ulottuvuuksia elämääni, ensin vapaaehtoistoiminnan ja myöhemmin työn kautta. Ilman pientä kolumbialaista taaperoa en olisi kuullut, että ollaan mahdollisesti perustamassa yhdistystä, josta vuonna 1988 tuli Yhteiset Lapsemme ry. Tänä vuonna Yhteiset Lapsemme ry täyttää 30 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu uskomattoman paljon ilon hetkiä.

Adoption ja yhdistystoiminnan kautta olen tavannut lukuisia ihania ihmisiä: adoptionhakijoita, adoptiovanhempia, perheiden läheisiä, adoptoituja. Vapaaehtoisia, työkavereita, yhteistyökumppaneita, ammattilaisia. Olen monta ystävää ja kokemusta rikkaampi. Saan olla mukana vaikuttamassa siihen, että kaikilla lapsilla olisi hyvä ja turvallinen elämä Suomessa. Olen päässyt tutustumaan Latinalaisen Amerikan lasten tilanteeseen myös työn kautta. Nähnyt köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta Boliviassa ja Kolumbiassa, sekä myös toivoa, epäitsekkyyttä, sinnikkyyttä, välittämistä ja iloa.

Pyysin adoptioäitiystäviäni kertomaan, mitä adoption ilo heille merkitsee. Meidän kaikkien tuntemukset kiteytyvät yhteisen ystävämme kirjoituksessa: ”Adoption ilo on, että olemme lasten myötä saaneet elämään syvyyttä, jota ei ole ilman lapsia. Lapset ovat kasvattaneet meitä monin eri tavoin ja olemme saaneet ilolla ja surulla seurata lasten kasvua aikuisiksi. Olemme oppineet paljon rasismista ja toisaalta nuorten voimasta ja välittämisestä. Lasten luottamus meihin on myös suuri ilonaihe. Nyt vähän synkeät ajat, mutta varmaan aurinko paistaa vielä risukasaankin. Onneksi meillä on kolme lasta, niin joku aina paikkaa, jos jostakin on murhetta. Muistelin juuri sitä syvää onnen tunnetta, jonka tunsin hetken verran tammikuussa.”

Minulla oli yli 20 vuotta sitten juttuhetki lasteni kanssa kesämökillä. Juteltiin myös adoptiosta, ja 10 v poikani Miki arveli, että Suomessa on miljoona adoptiolasta. 7 v tyttäreni Maribel kysyi minulta: Olisitko ikinä arvannut, että saat näin ihanat lapset? – Ei, en olisi ikinä arvannut.

Anja Wikstedt
adoptiokuraattori

 

P.S. Adoption iloa on myös odottajien, vanhempien ja adoptoitujen keskinäinen vertaistuki. Kuraattorin työssä olen kuullut monta selviytymistarinaa ja saanut vinkkejä ammattilaisista, joilta perheet ovat saanet hyvää tukea. On ilo päästä jakamaan onnistumisen kokemuksia muille.

Haluaisitko sinä kertoa omista hyvistä kokemuksistasi? Kertoa mistä olet saanut tukea, voimia ja oivalluksia, mikä on auttanut sinua eteenpäin. Otan mielelläni vastaan uusia tarinoita ja vinkkejä, joita voin työni kautta välittää eteenpäin. Soita tai lähetä sähköpostia, jos haluat osallistua vertaistukitalkoisiin, 050 313 5066, anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi. Kiitos jo etukäteen!  

 

Takaisin aihealueeseen: , ,