21/03/2019

Blogi 1/2019 Rasismi on haitallista ja sen vastustaminen kuuluu meille kaikille

Teksti: Sokorey Mohamed ja Ada Koskinen

Omia kokemuksiamme rasismista

“Aasialaistaustaisena adoptoituna suurin osa rasismin kokemuksistani on toiseuttamista ja eksotisointia eli tiedostamatonta hyväntahtoista erojen tekemistä yksilön ja valtaväestön välillä. Usein varsinkin vanhempien ihmisten suusta saattaa kuulla lauseen ”puhutpa hyvin suomea”. Myös joissakin ihan arkipäivän tilanteissa ihmiset saattavat tulla ihmettelemään, että mistä maasta olen kotoisin. Kun vastaan, että Suomesta, seuraa usein jatkokysymys “eikun mistä maasta sä olet oikeasti kotoisin”.

Toistuva henkilökohtaisista asioista avautuminen ventovieraille tuntuu välillä turhauttavalta, sillä en koe olevani tilivelvollinen taustastani ventovieraille” – Ada Koskinen

“Minä taas tummaihoisena ja huivipäisenä maahanmuuttajana olen kokenut rasismia useammin n-sanan huuteluna ja rättipääksi haukkumisena.

Huivipäisenä minuun on kohdistunut myös rasismia työmarkkinoilla. Useasti en ole saanut työpaikkaa huivin käytön takia. Tätä kohtaa eniten palvelualoilla. Minulta on kysytty työhaastattelussa, voisinko ottaa huivin pois. Hulvattominpiin työhaastattelukysymyksiin lukeutuu myös se, että haastattelija on kysynyt “ mitä tapahtuu, jos otat huivin pois?” Tähän kysymykseen liittyy oletus siitä, että huivin käyttöni ei ole oma valinta.” – Sokorey Mohamed

Usein rasismin kohtaaminen on niin yllättävää, ettei siihen osaa reagoida välittömästi niin kuin haluaisi. Se voi olla kuin isku vasten kasvoja, ja tuntua lamaannuttavalta sekä pahimmassa tapauksessa traumatisoida. Tyypillisesti vasta jälkeenpäin tulee mieleen monia asioita joilla tapahtuneeseen olisi voinut reagoida.

Mitä rasismi on ja mitä se ei ole?

Sanaa rasismi kuulee käytettävän usein, mutta harvoin ollaan tietoisia sen todellisesta merkityksestä. Yleisesti kuulee puhuttavan ikärasismista, joka on todellisuudessa ikään perustuvaa syrjintää eikä rasismia. Myöskään kaikki erojen tekemiset ihmisten välillä eivät ole automaattisesti rasistisia.

Rasismilla tarkoitetaan eri ihmisryhmien arvottamista alempiarvoisemmaksi ihonvärin, etnisen taustan, kansalaisuuden ja kulttuurin perusteella perusteella. Rasismi voi ilmetä monin eri tavoin, kuten avoimena rasismina, joka on tahallista, ja josta esimerkkinä on julkinen huutelu ja väkivalta. Eräs tavallisin rasismin muoto on piilorasismi, joka voi olla tahallista tai tahatonta ja vaikeasti havaittavaa. Esimerkkinä piilorasismista voivat olla joihinkin ihmisryhmiin liitetyt vitsit ja stereotyyppiset oletukset, joita ihmisistä tehdään etnisen alkuperän perusteella.

Jatkuva rasismin kohtaaminen voi johtaa erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja toiseuden tunteisiin. Syrjinnän ja kiusaamisen tavoin myös rasismista aiheutuu tutkitusti sekä psyykkisiä että fyysisiä terveyshaittoja.

Asuuko meissä jokaisessa pieni rasisti ja kuinka siitä voi päästä eroon?

Nauratko rasistisille vitseille? Viljeletkö itse rasistisia vitsejä? Vaihdatko kadun puolta, kun huomaat tummaihoisen tulevan vastaan? Alatko varmistelemaan lompakkoasi, kun huomaat ulkomaalaistaustaisen henkilön lähettyvillä? Kohdatessasi valtaväestöstä ulkonäöllisesti poikkeavan henkilön, lähestytkö häntä englannin kielellä? Yhdistätkö islamin uskonnon terrorismiin? Ajatteletko ihonvärin vaikuttavan sosioekonomiseen asemaan?

Tämän tapainen käytös viestii rasistisista asenteista ja ennakkoluuloista. Ne ovat usein tahattomia ja opittuja asenteita, joihin voi kuitenkin vaikuttaa. Rasismi ei ole kenenkään etu, vaan se on vahingollista sen kohteeksi joutuneiden lisäksi myös koko yhteiskunnalle.

Rasismia voi vähentää tulemalla tietoiseksi omista ennakkoluuloistaan ja asenteistaan. Yksilönä rasismia voi vastustaa kohtelemalla kaikkia tasavertaisesti, puuttumalla rasistiseen tilanteeseen ja osoittamalla tukea rasismia kohdanneelle. Yhteiskunnan tasolla rasismia voi ehkäistä parhaiten lisäämällä moninaisuuden arvostusta koulutuksen ja valistuksen avulla aina päiväkodista työelämään asti.

Rasismi osana yhteiskunnan rakenteita

Myös suomalaisessa yhteiskunnassamme esiintyy institutionaalista rasismia eli yhteiskunnan rakenteissa olevaa rasismia. Sitä voi olla lainsäädännössä, toimintatavoissa ja menettelyissä. Se voi ilmetä myös oppilaitosten, työpaikkojen, terveys- ja asumispalveluiden käytännöissä.

Vaalien alla keskustelu maahanmuutosta on ollut pinnalla. Mediassa käytetään haitallista ja vastakkainasettelua lisäävää kieltä. Vaalikoneita tehdessämme huomasimme, että samat kysymykset toistuvat vuosi vuodelta, tämä osoittaa miten yksipuolisesti ja leimaavasti maahanmuutosta puhutaan. Vaalikoneissa kysytään mm. rikoksista ja palautuksista. Kysymys “maahanmuuttajalasten” kiintiöistä kouluissa oli shokeeraava. Suurin osa näistä “maahanmuuttajalapsista” on Suomessa syntyneitä ja näin ollen suomalaisia. Miksi on edes tarvetta nostaa esille tällainen asia? Tällainen vastakkainasettelu lisää vain entisestään ulkopuolisuuden tunnetta. Usein kuulee puhuttavan siitä, etteivät maahanmuuttajat integroidu, mutta miten he integroituvat, jos yleinen ilmapiiri ei kannusta siihen.

Maahanmuuttajien representaation puute on huomattavaa niin poliittisella, julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Miksi haluamme heikentää sitä entisestään? Sen sijaan, että vaalikoneissa kysyttäisiin “maahanmuuttajalasten” kiintiöistä, pitäisi kysyä, kuinka yhteiskunnan tulisi tuomita vihapuhe, syrjintä ja toiseuttaminen. Keskustelu maahanmuutosta pyörii usein pakolaisten ja etenkin muslimimaista tulevien ympärillä, eikä välttämättä ymmärretä, että maahanmuuttajuus on yläkäsite, joka käsittää myös työn, opintojen tai perheen perässä muuttaneet sekä kansainvälisesti adoptoidut.

Suomalaisuuden monet kasvot

“Minulta kysytään usein, että tunnenko itseni suomalaiseksi? Kyllä minä itseni suomalaiseksi tunnen, vaikka meillä on kotona opetettu, ettei omia juuriaan saa unohtaa ja omista juuristaan pitäisi olla ylpeä. Identifioin itseni yhtä vahvasti somalialaiseksi kuin suomalaiseksi. Koen, ettei kahden kulttuurin omaaminen tee minusta yhtään vähempää suomalaista.” -Sokorey Mohamed

“En ollut pitänyt itseäni maahanmuuttajana, kunnes pari vuotta sitten tajusin, että minäkin olen maahanmuuttaja. Se on fakta, jota ei voi kieltää, mutta sen tiedostaminen ei tee minusta yhtään vähemmän suomalaista. Mielestäni kahden kulttuurin omaaminen on rikkaus, joka mahdollistaa valtavasti hienoja asioita. Ilman taustaani en välttämättä olisi kirjoittamassa tätä blogia tai mukana erilaisia kansainvälisissä ja monikulttuurisissa yhteisöissä.”  -Ada Koskinen

Olemme kummatkin Suomen kansalaisia, koemme suomalaisen kulttuurin täysin omaksemme, ja olemme täten yhtä suomalaisia kuin Suomessa syntyneet ihmiset.

 

Kirjoittajat:
Sokorey Mohamed, lukiolainen, Helsingin YK-nuorten kansainvälinen projektivastaava, Nuorten Agenda 2030-ryhmän jäsen.

Ada Koskinen, lukiolainen, Adoptioperheet ry:n nuorisojäsen ja vapaaehtoinen.

 

Teksti on julkaistu Yhteiset Lapsemme ry:n blogissa, Nuorten Agenda 2030 -blogissa sekä Helsingin YK-nuorten blogissa.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Lisää ajankohtaisia:

Seminaari Adoptoitujen lasten ja nuorten identiteetistä 21.3.2020

08/12/2019

Yhteiset Lapsemme ry järjestää seminaarin Adoptoitujen lasten ja nuorten identiteetistä lauantaina 21.3.2020 klo 9.30-16.00 Tekniskan salit -luentotilassa, osoitteessa Eerikinkatu 2,...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 3/2019: Adoptioperheiden kokemuksia S2-opetuksesta

03/10/2019

Teksti: Martha Vuori Kuva: Kari Kuukka Adoptiovanhemmista moni kokee S2-kielen tärkeänä oman lapsen kielen kehityksen kannalta. Sen saamisessa on kuitenkin...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous 21.10.2019

29/09/2019

Yhteiset Lapsemme ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 21. lokakuuta 2019 klo 18.00 yhdistyksen toimitiloissa, osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11,...

Lue lisää

Voimaa luovuudesta -ryhmä adoptio- ja sijaisperheiden vanhemmille alkaa 22.10.2019

07/08/2019

Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptio- ja sijaisperheiden vanhemmille suunnatun Voimaa luovuudesta -ryhmän syksyllä 2019. Pienryhmässä tutustutaan omaan luovuuteen ja kokeillaan...

Lue lisää

Adoptiolasten kerho 9-12-vuotiaille alkaa syksyllä 2019

03/08/2019

Yhteiset Lapsemme ry aloittaa syyskaudella Adoptiolasten kerhon 9-12-vuotiaille adoptoiduille lapsille. Kerho kokoontuu viisi kertaa syksyn 2019 aikana lauantaisin klo 12–15....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme – Uutiskirje 3/2019

26/04/2019

Ihanan pääsiäisvapaan ja iloisen vapun odottelun välissä keväiset työmme jatkuvat! Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastaisiin vaalitavoitteisiin sitoutui eduskuntavaaleissa huikeat 116 kansanedustajaehdokasta,...

Lue lisää