Vuoden pakolaisnainen on vapaaehtoistyön airut

Teksti: Irma Marttinen

”Kyllä te voitte pärjätä, sanon nuorille. Katsokaa minua, kun tulin Suomeen olin 16 vuotta, en osannut kieltä, enkä tuntenut kulttuuria ja kuitenkin olen löytänyt paikkani täällä”, Saido Mohamed kertoo keskusteluistaan maahanmuuttajanuorten kanssa. Esimerkillä on valtava voima. Sitä nuoret kaipaavat.

Maaliskuussa 2011 Suomen Pakolaisavun hallitus valitsi somalialaissyntyisen Saido Mohamedin, 36, vuoden pakolaisnaiseksi. Kannustuspalkinnon perusteluissa annettiin erityisesti arvoa Saido Mohamedin monipuoliselle ja pitkäaikaiselle vapaaehtoistyölle. Elettiinhän vapaaehtoistyön teemavuoden alkua.

”Olen erityisen iloinen siitä, että vapaaehtoistyö nostettiin esille. Se on hyväksi kaikille niille, jotka tekevät vapaaehtoistyötä”, Saido Mohamed sanoo ja jatkaa: ”Suomessa on paljon eri lähtökohdista tulevia ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ruohonjuuritasolla. Myös heidän äänensä haluan saada kuuluviin.”

Saido Mohamed on itse tehnyt vapaaehtoistyötä Somaliliitossa sekä etsivää nuorisotyötä Kanava Nuoriso ry:ssä. Sen toiminnan ideana on, että oman kulttuurin aikuiset päivytystävät iltaisin ja viikonloppuisin levottomilla alueilla. Saido on toiminut myös sijoitettujen maahanmuuttajanuorten vapaaehtoisena tukihenkilönä ja kulttuuritulkkina.

Eikä Saidon vapaaehtoistyö rajoitu vain Suomeen. Hän toimii myös varapuheenjohtaja Suomen Somalia-verkostossa, joka tekee muun muassa Suomen ja Somalian välistä kehitysyhteistyötä. Naistenpäivänä myönnetyn kannustuspalkinnon saajana hän on myös ainoa nainen verkoston hallituksessa. Kymmenen vuotta Saido Mohamed on toiminut myös kehitysyhteistyötä tekevässä Sahed ry:ssä.

Välittäminen ei tunne rajoja — ei kulttuurisia, eikä maantieteellisiä.     

Nuoria pitää kannustaa löytämään oma tiensä                            

Saido Mohamed kertoo: ”Kun sain vuoden pakolaisnainen kannustuspalkinnon, tein itselleni lupauksen, että käyn vastaanottokeskuksissa ja alaikäisyksiköissä puhumassa turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kanssa. Kannustuspalkinto velvoittaa olemaan esimerkkinä, ja olen halunnut myös tuoda positiivista näkökulmaa kotoutumiseen.”

”Minusta on mukavaa istua nuorten kanssa ja keskustella. Se on hyvin antoisaa. Nuoret myös haastavat hyvällä tavalla, mitä aikuiset sanovat.”, Saido sanoo. ”Arvostan sitä, että nuoret etsivät omia vastauksia, ja mielestäni on tärkeää, että heitä kuunnellaan, eikä vain ohjata. Nuoret ovat fiksuja ja heidän pitää itse päättää, mitä he tulevaisuudeltaan haluavat.”  

Saido kantaa kuitenkin suurta huolta toisen sukupolven nuorista, jotka eivät tunne kuuluvansa mihinkään. ”Nämä nuoret ovat kasvaneet molempien kulttuurien arvoihin, mutta he eivät silti tunne kuuluvansa omaan yhteisöönsä, eivätkä kantasuomalaisten joukkoon. He eivät ole vain somalinuoria tai afgaaninuoria, vaan myös suomalaisia nuoria. Maahanmuuttajavanhemmat eivät aina ymmärrä sitä. Nuorille pitäisi antaa lupa tuntea itsensä myös suomalaisiksi.”

Myös ympäristön suhtautumisen pitäisi muuttua; kuulumattomuuden tunnetta ei helpota, että Kätilöopistolla syntyneeltä tummahipiäiseltä nuorelta kysytään, puhutko suomea tai mistäpäin olet kotoisin.

Vuoden pakolaisnaisena Saido Mohamed haluaa näyttää esimerkkiä siitä, että kulttuurien välillä voi liikkua rohkeasti ja taitavasti, ja silti säilyttää oman moninaisen etnisen identiteettinsä.

Auttaminen myös ammattina

Saido Mohamed valmistui erikoissairaanhoitajaksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta vuonna 2001. Vuoden pakolaisnaisen kannustuspalkinto on tuonut hänelle myös omalla alallaan paljon uusia, mielenkiintoisia kontakteja, esiintymisiä ja haastatteluja.

”Olen tyytyväinen, että olen saanut viedä tietoa monikulttuurisuudesta ja yhdenvertaisuudesta myös terveydenhuollon ammattilaisille sekä työterveyshuoltoon. On hienoa, että omassa ammattikunnassani on lähdetty katsomaan asioita uudesta näkökulmasta”, Saido kertoo kokemuksistaan.

Vuodesta 2004 Saido Mohamed on työskennellyt asiantuntijana Ihmisoikeusliiton KokoNainen –projektissa, jonka tavoitteena on kertoa ympärileikkauksen haitoista ja vaikuttaa näin asenteisiin, jotta tyttöjen ympärileikkauksesta luovuttaisiin. Projektiin hän tuli mukaan, kun se käynnistettiin vuonna 2002 — aluksi vapaaehtoistyöntekijänä.

Maahanmuuttajatyttöjen asiat ja oikeudet ovat muutenkin lähellä Saidon sydäntä. ”Nuoret ovat nuoria. Nuoruuteen kuuluu, että hengaillaan kaupungilla koulun jälkeen ja istutaan kahviloissa. En näe siinä ongelmaa. Myös tytöillä on tähän oikeus”, Saido sanoo ja kertoo hymyillen tuntevansa hyvin keskustelun, jota usein käydään maahanmuuttajayhteisöissä tyttöjen liikkumisesta kodin ulkopuolella.

”Pakolaisuus on osa identiteettiä”

Saido Mohamed eli lapsuutensa Mogadishussa, Somaliassa. Somalian sisällissota ajoi perheen pakolaisuuteen. ”Sieltä oli lähdettävä. Elimme taistelujen keskipisteellä, lähellä presidentin palatsia”, Saido muistelee.

Perhe pakeni ensin maaseudulle noin 60 kilometriä Mogadishusta etelään. Siellä jaettiin talo viiden muun sukulaisperheen kanssa kahden kuukauden päivät. Osa perheistä nukkui ulkosalla, osa patjoilla talon sisällä.

”Tilanne Mogadishussa oli koko ajan vakava, ja taistelut vain jatkuivat. Äitini päätti lopulta, että Somaliassa ei ole enää turvallista elää”, Saido muistelee.  Niin neljätoistavuotias Saido ja hänen veljensä jatkoivat pakomatkaa Keniaan tätinsä luo. Sieltä matka jatkui reilun vuoden jälkeen ja päättyi vuonna 1992 Hämeenlinnaan sisaren luo.

”Pakolaisuuden kokemus on osa identiteettiä. Se on myös tärkeä osa kannustuspalkinnon saajan kokemusmaailmaa riippumatta siitä, mistä hän tulee tai milloin ja minkä ikäisenä hän on tullut Suomeen”, Saido Mohamed miettii. ”Pakolaisuus on jotain mikä pysyy ihmisessä, vaikka hänestä tulee Suomen kansalainen.”

Vuoden 2012 pakolaisnainen kannustuspalkinnon saaja nimetään maaliskuun 8. päivänä.  ”Ehkä joku vanhempi nainen, joka on kasvattanut lapsensa pakolaisperheen äitinä”, Saido miettii, kun kysyn millaiselle naiselle hän kannustuspalkinnon soisi.

Rasismi huolestuttaa

Kuluneen vuoden aikana Saidolla on ollut monia koskettavia kohtaamisia nuorten kanssa. Yksi on erityisesti jäänyt mieleen.  Somalialaistaustainen nuori mies vetosi vuoden pakolaisnaiseen: ”Saido, sinut tunnetaan. Kerro sinä ihmisille, miksi olemme tulleet Suomeen. Me haluamme elää turvassa, opiskella ja tehdä töitä. Emme ole tulleet tänne hakemaan sosiaaliavustusta, vaan olemme tulleet sotaa pakoon ja elämään tavallista elämää.”

Suomalaisen yhteiskunnan ilmapiirin kiristyminen onkin tuntunut maahanmuuttajapiireissä viime aikoina. ”Ilmapiiri on selvästi huonompi kuin aikaisemmin. Tuntuu kuin olisi palattu 1990-luvun alkuun. Olen itsekin kohdannut avointa rasismia Helsingissä”, Saido Mohamed kertoo.

”Todellisia rasisteja on kuitenkin vähän, ja siksi meidän kaikkien velvollisuus on puuttua rasismiin. Emme saa antaa lupaa rasisteille pitää ääntä olemalla itse hiljaa. Tässä maassa on paljon kantasuomalaisia, jotka ovat suvaitsevaisia”, Saido painottaa.

Haastattelun päätteeksi kysyn vielä Saidon viikonloppusuunnitelmista. Ja oikein arvattu: lauantaina Saidolla on vapaaehtoistyötä, koulutustilaisuus nuorille. ”Mutta se on vasta puolen päivän aikaan. Ei tarvitse herätä aikaisin”, Saido toteaa.  Perjantai-iltapäivänä hän kuitenkin suuntaa kauppoihin. Kutsu Linnan juhliin kolahtanut postiluukusta. 

”On suuri kunnia tulla kutsutuksi Linnan juhlaan. Etenkin kun Tarja Halonen on presidenttinä viimeistä vuotta. Arvostan häntä suuresti”, Saido Mohamed sanoo. Meidän ilomme on puolestaan nähdä juhlassa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuus ja rikkaus.

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu