Tunnistaminen

Ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisen edellytys

Teksti: Venla Roth

Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä aikamme suurimmista ihmisoikeushaasteista. Ihmiskauppa on vakava rikos ja loukkaus yksilön ihmisarvoa ja koskemattomuutta vastaan. Ihmiskaupassa on kysymys toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä, tämän haavoittuvan aseman hyödyntämisestä ja psyykkisten ja fyysisten kontrollikeinojen käyttämisestä.

Kansainvälisesti suurimman osan ihmiskaupasta uskotaan liittyvän rajat ylittävään siirto-laisuuteen, mutta ihmiskauppa voi olla myös maiden sisäistä. Toisin kuin usein esitetään, ihmiskauppa ei välttämättä liity järjestäytyneeseen rikollisuuteen, laittomaan maahantulon järjestämiseen, laittomaan maassa oleskeluun tai luvattomaan työntekoon. Monet tunniste-tut ihmiskaupan uhrit ovat oleskelleet maassa laillisesti ja tehneet työtä luvallisesti. Tekijät voivat olla uhrin omaisia, tuttavia, ystäviä tai aivan tavallisia työnantajia.

Miljoonia uhreja

Vaikka ihmiskaupan uhrien maailmanlaajuisesta lukumäärästä voidaan parhaimmillaankin antaa vain epätarkkoja arvioita, on selvää, että ongelma on merkittävä. Hallituslähteiden ja järjestöjen arviot uhrimäärästä vaihtelevat puolen miljoonan ja neljän miljoonan ihmiskaupan uhrin välillä vuosittain. Suomen on arvioitu olevan vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa.

Ihmiskaupan uhrit ovat naisia, lapsia ja miehiä. Yhdistyneiden Kansakuntien rikoksen-torjuntaviraston (UNODC) esittämän arvion mukaan 10 prosenttia ihmiskaupan uhreista Euroopassa on lapsia. Tämä arvio on kuitenkin noussut vuosi vuodelta, mikä saattaa ilmentää myös tietoisuuden kasvua ihmiskauppailmiöstä.

Suomessa ihmiskauppaa ja siihen liittyvää hyväksikäyttöä esiintyy ainakin prostituutiossa ja parituksen piirissä sekä monilla työvoimaintensiivisillä ja ulkomaalaista työvoimaa laa-jasti käyttävillä sektoreilla työmarkkinoilla. Sektorit, joilla saattaa esiintyä ihmiskauppaa ja siihen liittyvää hyväksikäyttöä, ovat mm. rakennus-, ravintola- siivous- ja puutarha-ala sekä marjanpoiminta.

Alaikäisiä ihmiskaupan uhreja on pääasiassa tunnistettu heidän ollessaan matkalla muual-le Eurooppaan, jolloin he eivät ole vielä joutuneet hyväksikäytön uhreiksi. Kansainvälisesti eräänä ihmiskaupan riskiryhmänä pidetään syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria, joiden haavoittuvaista asemaa ihmiskauppaajat käyttävät hyväkseen. Tämä ei ole mahdotonta Suomessakaan. Tästä syystä eräs tärkeä ihmiskaupan ehkäisykeino on toimiva sosiaalipolitiikkaa ja syrjäytymisen vastainen työ.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija

Vähemmistövaltuutettu on vuoden 2009 alusta toiminut kansallisena ihmiskaupparaportoi-jana. Raportoijan toimi pohjautuu Euroopan unionin, Euroopan neuvoston sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön suosituksiin, jotka kehottavat jokaista valtioita perusta-maan ihmiskauppaa kansallisesti seuraavan mekanismin. Tällaisen mekanismin perusta-misen uskotaan edistävän ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien oikeuksien toteutu-mista.

Tosiasiassa vastaavaa itsenäistä ja riippumatonta mandaattia ei ole Suomen lisäksi muual-la kuin Alankomaissa, missä kansallinen ihmiskaupparaportoija aloitti toimintansa jo kym-menen vuotta sitten. Siellä raportoija on koettu tärkeänä tietoisuuden lisääjänä ja ihmis-kaupan vastaisen toiminnan kehittäjänä. Suomen raportoijan toimivalta kattaa ihmiskaupan lisäksi ihmiskauppaan liittyvät ilmiöt, mikä antaa raportoijalle mahdollisuuden tarkastella Suomessa esiintyviä hyväksikäyttöilmiöitä laajasti. 

Suomessa kansallisen ihmiskaupparaportoijan tehtävänä on seurata ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä sekä kansainvälisten velvoitteiden toteutumista ja kansallisen lainsäädännön toimi-vuutta ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Tämän seurantatyön näkyvin ja tärkein tulos on vuosittain valtioneuvostolle ja kerran neljässä vuodessa eduskunnalle annettava raportti ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Raportissaan kansallinen ihmiskaupparaportoija arvioi Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa ja antaa suosituksia toiminnan edistämi-seksi ja uhrien aseman parantamiseksi.

Raportoija voi raporttien välisenä aikana antaa ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja uhrien oikeuksien toteutumiseen liittyviä muita ehdotuksia, suosituksia, lausuntoja ja neuvoja. Raportoija voi lisäksi tarvittaessa antaa oikeudellista neuvontaa ja avustaa uhreja. Ensim-mäisen toimintavuotensa aikana kansallinen ihmiskaupparaportoija otti osaa myös viran-omaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kouluttamiseen sekä osallistui asiantuntijana, puhujana ja tarkkailijana useisiin ihmiskauppaa käsitteleviin työryhmiin ja kokouksiin kotimaassa ja ulkomailla.

Tunnistaminen on haasteellista

Ensimmäisessä raportissaan kansallinen ihmiskaupparaportoija pyrki selvittämään ihmis-kaupan esiintyvyyttä sekä ihmiskaupan vastaisen toiminnan tilaa Suomessa. Tarkastelun kohteeksi raportoija valitsi yhtäältä prostituutiossa ja parituksessa ilmenevän seksuaalisen hyväksikäytön. Toisaalta raportoija selvitti työperäistä ihmiskauppaa ja siihen liittyvää hyväksikäyttöä suomalaisessa työelämässä. Selvitystyön tuloksena syntynyt raportti luovutetaan eduskunnalle vielä kuluvana kesänä.

Raportista ilmenee, että Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan keskeisin haaste on ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Ihmiskaupan uhreja tunnistetaan maassamme vähän, ja vain harvat ihmiskaupan uhrit ohjautuvat ihmiskaupan uhreja varten perustettuun auttamis-järjestelmään, jota hallinnoi Oulun ja Joutsenon turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuk-set.

Tunnistettujen uhrien vähäiseen määrään vaikuttaa ainakin se, että ihmiskauppa on piilo-rikollisuutta. Usein paitsi tekijät myös uhrit pyrkivät pysyttelemään viranomaisilta piilossa. Uhrit saattavat pelätä rikoksentekijöiden kostotoimenpiteitä ja suhtautua epäluuloisesti viranomaisiin. Kynnys hakea apua on korkea, koska uhrit eivät tunne oikeuksiaan.

Toisinaan uhrit ovat itse osallistuneet rikolliseen tai yhteiskunnassa epätoivottuun toimin-taan, kuten prostituutioon, ja he pelkäävät tulevansa rangaistuiksi ja maasta poistetuiksi. Myös tekijöiden uhreihinsa ja heidän omaisiinsa kohdistama väkivallan uhka estää uhreja ottamasta yhteyttä viranomaisiin. Viranomaisten tietoon tulleet ja ihmiskaupaksi tunnistetut tapaukset ovatkin todennäköisesti vain pieni osa koko ihmiskauppailmiöstä.

Toisaalta tunnistettujen uhrien vähäinen määrä voi johtua siitä, ettemme osaa tunnistaa ihmiskauppaa edes silloin, kun olemme tekemisissä uhrien kanssa. Kansallinen ihmis-kaupparaportoija selvitti raportissaan uhrien tunnistamista muutamissa käännytystilan-teissa ja rikosprosessissa, ja huomasi, että toisinaan ihmiskauppaan viittaavat piirteet eivät johda tunnistamiseen: mahdolliset ihmiskaupan uhrit saatetaan poistaa maasta tai tapahtunutta rikosta saatetaan tutkia jonakin muuna rikoksensa kuin ihmiskauppana.

Asianmukaisella tunnistamisella on ihmiskaupan uhrien kannalta ratkaiseva merkitys. Jos ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta, heidän lainmukaiset oikeutensa apuun ja suojeluun eivät voi toteutua. Tunnistamattomat uhrit eivät ohjaudu heitä varten perustettuun auttamisjärjes-telmään tai pääse osallisiksi muistakaan oikeuksistaan, kuten mahdollisuudestaan hakea oleskelulupaa ihmiskaupassa uhriutumisen perusteella.

Tunnistamattomuus voi johtaa myös uhrin rankaisemiseen laittomaan toimintaan osallistu-misesta tai esimerkiksi laittomasta maahantulosta. Se voi johtaa myös mahdollisen ihmis-kaupan uhrin maasta poistamiseen, hyväksikäytön jatkumiseen ja / tai uudelleen uhriutumi-seen. Puutteet uhrien tunnistamisessa heijastuvat kielteisesti myös rikostorjuntaan ja muun ihmiskaupan vastaisen toiminnan onnistumismahdollisuuksiin.

Tunnistamattomuudella on erityisen vakavat seuraukset alaikäisille, jos heidät palautetaan siihen maahan, jossa he ovat uhriutuneet. Näin heidät saatetaan altistaa hyväksikäytön jatkumiselle. Alaikäisten ihmiskaupan uhrien kohtaamisessa lapsen edun tulisi olla viran-omaisten toimintaa ohjaava periaate. Tällä hetkellä lapsen edun toteutumisessa näyttää kuitenkin olevan puutteita, joiden poistamiseen kansallinen ihmiskaupparaportoija kehottaa raportissaan viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota.  

Ihmiskaupan vastainen toiminta on mahdollista

Suomi on viime vuosina aktivoitunut ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa, mutta paljon on vielä tehtävää. Kansallinen ihmiskaupparaportoija antaa raportissaan kolmisenkymmentä parannusehdotusta, jotka koskevat uhrien tunnistamista, auttamisjärjestelmän toimintaa ja rikosprosessia.

Tarvitaan määrätietoisia ponnisteluja ja tehtyjen toimenpiteiden kriittistä arviointia, jotta ihmiskaupan vastainen toiminta hyödyttäisi ihmiskaupan uhreja ja täyttäisi sille asetetut tavoitteet ja odotukset. Kansallinen ihmiskaupparaportoija uskoo, että tuloksia on mahdoll-ista saavuttaa, mutta se edellyttää sitä, että ihmiskauppa tunnustetaan todelliseksi yhteis-kunnalliseksi ongelmaksi ja siihen reagoidaan asianmukaisesti kaikissa tilanteissa, joissa mahdollisia ihmiskaupan uhreja kohdataan.

Venla Roth työskentelee ihmiskauppa-asioihin erikoistuneena ylitarkastajana vähemmistövaltuutetun / kansallisen ihmiskaupparaportoijan toimistossa. Roth on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi ihmiskaupan vastaisen toiminnan ihmisoikeusvaikutuksista tammikuussa 2010.