Teksti: Niina Mälkiä

Taimi kerrallaan kohti tulevaisuutta

Lastensuojelujärjestö DNI tekee Boliviassa vakuuttavaa työtä. Viranomais-keskustelu tuottaa lakeja, jotka entistä paremmin suojelevat lapsia työssä ja vapaalla. Koulutuksella voidaan tukea muun muassa opettajia työssään. Lasten innostus ja vaikuttamisenhalu ovat kuitenkin avainasemassa, kun asioita halutaan muuttaa pysyvästi. Siksi lasten ja nuorten oman toiminnan tukeminen on yhtä tärkeää kuin keskustelu aikuisten kesken.

Vihreä rautaportti narahtaa, kun pieni seurue astuu autiolle sisäpihalle. Vanhan koulun seinille maalatut Aku, Mikki ja muut Disney-hahmot tervehtivät tulijoita. Huomion kiinnittää kuitenkin luokkahuoneen ovella hymyilevät kasvot. Nati, DNI:n nuorisotyöntekijä, rientää vieraita vastaan ja melkeinpä kuiskaa tervehdyksensä. Viereisessä luokassa keskitytään elokuvaan, joka ei ole Disneyn tuotantoa.

Nelisenkymmentä lasta ja nuorta istuu hipihiljaa. Valkokankaalla käsitellään lapsen oikeutta määrätä omasta kehostaan, oikeutta kieltäytyä seksistä. Kukaan ei hihitä, ei vitsaile eikä paina katsettaan nolona lattiaan. Ilmeet ovat vakavia, mutta niin on aihekin. Boliviassa lasten oikeuksia poljetaan vielä liian monessa asiassa, valitettavan usein myös makuuhuoneissa.

Olemme Cochabamban kaupungissa, sen kaupunginosassa numero 14, Villa Pagadorin alueella. Toimintansa lopettaneeseen kouluun kokoontuneet lapset ja nuoret ovat eri koulujen oppilaskuntien tai nuortenprikaatien jäseniä. Täällä he tapaavat toisiaan, ideoivat toimintaa muille lapsille ja nuorille ja kehittävät asuinaluettaan. Esimerkkinä jälkimmäisestä luokan nurkassa on komea kokoelma puuntaimia, joita nuoret haluavat istuttaa katujen varsille alueen viihtyvyyden parantamiseksi.

Alkuperä askarruttaa

Defensa de Niñas y Niños Internacional -lastensuojelujärjestön eli DNI:n Bolivian yksikön johtajana, ja järjestön perustajan Jorge Vilan seuraajana, on viimeisen vuoden ajan toiminut Francisco Pifarré. Papin koulutuksen saanut sympaattinen mies on tänään Villa Pagadoriin kokoontuneiden lasten ja nuorten vieraana.

Luokassa käy pieni närkästynyt kohahdus, kun elokuva keskeytetään. Mutta Pifarré, jonka Nati esittelee lapsille tuttavallisesti lempinimellä Pifa, kuljettaa keskustelun tottunein ottein muihin kiinnostaviin aiheisiin: vapaa-ajan harrastuksiin, nuoria koskevaan rikoslakiin, prikaatien ja oppilaskuntien tämänvuotisiin tavoitteisiin, ystävyyteen ja ihmisten erilaisuuteen. Lapset ja nuoret tarttuvat tilaisuuteen; puheenvuoroja käytetään ahkerasti. Ja kun yksi puhuu, toiset kuuntelevat.

Tietokonepeleistä ja seurustelusta kuljetaan kohti vaikeampia puheenaiheita. Vakavat kasvot kertovat, että vaikeisiin aiheisiin kuuluvat paitsi sairastuminen ja kuolemanpelko myös oma etninen alkuperä, vanhojen intiaanikielten opiskelu ja alkuperäiskansojen perinteisiin asuihin pukeutuminen. Aiheesta puhuminen saa muutamat kasvot painumaan kohti lattiaa. Omat juuret eivät aina ole ylpeyden aihe.

14. kaupunginosan asukkaat kuuluvat Andien alueen alkuperäiskansoihin, joista suurin ryhmä Cochabambassa ovat Ketsua-intiaanit. Lasten vanhemmat työskentelevät pääasiassa kaupungin kaduilla ja toreilla myymässä erilaisia tuotteita vaatteista puhelinkortteihin ja pähkinöihin. Töitä tehdään aamusta iltamyöhään, ja lapset hoitavat koulun lisäksi kodin ja sisarukset. Monissa kodeissa kovan työn päälle tulee raskas vero: väkivalta ja alkoholiongelmat.

Francisco Pifarré kyselee nuorten ketsuankielen taidoista ja kertoo puhuneensa itse parikymmentä vuotta guarania Santa Cruzissa, josta hän on muuttanut uuden työnsä takia Cochabambaan. Puheenvuorot eivät enää mene kaupaksi yhtä hyvin kuin hetki sitten. "Kiinaa, englantia, guarania tai ketsuaa. Kielten opiskeleminen kannattaa aina, ja kaikki kielet ovat yhtä tärkeitä", hän kannustaa.

Yksi tytöistä tunnustaa, että niin kielten kuin muidenkin aineiden opiskelu jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Myöhästeleminen ja poissaolot ovat osa kompromissia, kun on autettava vanhempia. Isän sana painaa enemmän kuin opettajan, vaikka uhkana on luokalle jääminen ja jopa koulusta erottaminen. Keskustelua sivusta seurannut Nati puuttuu puheeseen ja muistuttaa, että kun nuoret osallistuvat näihin omiin kokouksiinsa, kaikki ovat paikalla ja saapuvat täsmälleen sovittuun aikaan. Naurunremakka täyttää luokan.

Juuri tätä Bolivian lapset ja nuoret tarvitsevat: omia yhteisöjä, oppilaskuntia ja prikaateja, joista löytyy iloa ja motivaatiota sekä rohkeutta puolustaa itseään ja oikeuksiaan.

Opettajat saavat tietoa ja haasteen

Villa Pagadorin lapset ja nuoret kiittävät vieraita käynnistä. Francisco Pifarré saa muistoksi mitalin, jossa komeilevat DNI:n logo ja 14. kaupunginosan nuorten oma tunnus. Mitaliin painetut sanat kertovat, että nuorten toiminta perustuu perinteiden kunnioittamiseen, nykyhetkessä elämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen.

On aika jatkaa matkaa. Vihreän portin narahtaessa luokassa on taas hiljaista, elokuva jatkuu valkokankaalla.

Parin kilometrin päässä, toisella koululla käsitellään samaa aihetta kuin elokuvassa: lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä. Täällä yleisönä ovat opettajat, mutta elokuvan sijasta he seuraavat DNI:n kouluttajan Américo Ortegan esitystä. 

Ortega on käynyt läpi historiallisia syitä väkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan sekä syitä ja taustaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Hän on puhunut lasten oikeuksista, lapsuuden ja aikuisuuden välisestä rajasta sekä keinoista, joilla hyväksikäyttöä voidaan torjua. Nelituntinen rupeama alkaa olla lopuillaan, ja opettajat ovat saaneet käyttöönsä kattavan tieto- ja työvälinepaketin. Käsillä on kysymys "miten tästä eteenpäin?".

"Järjestäkää koululla vanhempainilta", Ortega kehottaa. Opettajat pyörittelevät päätään, eivät usko että vanhemmat, etenkään isät, osallistuvat. Asia on kuitenkin tärkeä ja ajankohtainen, sillä vasta muutama päivä sitten yksi koulun tytöistä kertoi olevansa raskaana; eikä hän ole ainoa.

Opettajat jäävät pohtimaan, miten vanhemmat saataisiin houkuteltua vanhempainiltaan. Ortega pakkaa tietokoneen ja videotykin autoon, jonka kyytiin haetaan myös videolaitteet nuorten kokoontumispaikasta.

Elokuva on loppunut. Hymyilevät lapset ja nuoret lähtevät kohti kotejaan. Jokaisella on käsissään taimi tai kaksi. Villa Pagadorin katujen varsilla kasvaa pian monta uutta puuta.

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu