PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Perusopetuksen uudistaminen

Vanhasen II hallituksen ohjelmaan sisältyi koulutuksen kehittäminen sekä taito- ja taideaineiden aseman vahvistaminen valinnaisuutta lisäämällä. Opetusministeriö asettikin työryhmän laatimaan ehdotuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisiksi tavoitteiksi ja tuntijaoksi sekä perusopetuksen uudistamisen painopisteiksi. Työryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja sen ehdotukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Lausunnoissa ja mielipidekirjoituksissa on sekä kannatettu että vastustettu työryhmän ehdotuksia.

Uudistaminen on periaatteessa aina kannatettavaa, mutta jos se on vain muutosta entiseen verrattuna, sen tarpeellisuus on kyseenalaista. Edellisen kerran peruskoulun opetussuunnitelman perusteita muutettiin runsaat neljä vuotta sitten. Työryhmä puhuu nyt kokonaisuudistuksesta. Toivottavaa on, että kouluille annettaisiin vähän pitempiä aikoja rauhassa paneutua uudistuksiin ennen seuraavien uudistuksien tuloa. Tuntuu vähän siltä, että jokainen hallitus ja jokainen opetusministeri haluaa jäädä historiaan opetuksen uudistajana. Pisa-tutkimuksen tulosten perusteella arvioiden suomalaisen peruskoulutuksen taso on maailman huippua. Jos aiomme pysyä huipulla, ei uudistuksia pitäisi tehdä hätiköiden. Uudistusten pitäisi perustua tutkimustuloksiin ja monivuotisiin kokeiluihin.

Työryhmän ehdotuksista ovat eniten herättäneet keskustelua ehdotukset uusiksi oppiaineiksi, tuntimäärän lisääminen ja laajennukset kielivalintoihin. Uusiksi oppiaineiksi työryhmä ehdottaa etiikkaa ja draamaa.  Työryhmän yleistavoitteena on oppiainejakoisuuden vähentäminen. Siitä näkökulmasta tuntuu vähän ristiriitaiselta, että ehdotetaan uusia oppiaineita. Tuntimäärää ehdotetaan lisättäväksi neljällä vuosiviikkotunnilla oppilaan perusopetuksen aikana. Useissa kannanotoissa on epäilty, että lisäys kohdistuisi pääasiassa liikunnan lisääntymiseen, mikä sinänsä kyllä on ihan hyvä asia. Mitenkään varmaa ei kuitenkaan ole, että hallitusohjelmassa mainittu taito- ja taideaineiden asema todella vahvistuisi.

Etiikka ja draama ovat kieltämättä tärkeitä, mutta niiden opettamiseen on tälläkin hetkellä hyvät mahdollisuudet. Varsinkin uskonto, elämänkatsomustieto sekä äidinkieli ja kirjallisuus ovat niiden osalta avainasemassa. Hyvä opettaja painottaa yleensäkin eettisyyttä ja ilmaisutaitoa kaikessa koulutyössä.

Myös valinnaisuuden lisääminen on ristiriitainen kysymys. Sen hyödyllisyyttä on tuotu esiin koulukeskustelussa pitkään. Tuntuu hienolta, jos oppilailla on paljon varaa tehdä valintoja. Tällä perusteella on lakkautettu maassamme satoja kouluja, etenkin pieniä kouluja. Ehkä suurilla kouluyksiköillä saavutetaan jonkin verran säästöä, mutta oppimisympäristönä suuri koulu ei läheskään aina ole pientä parempi. Valinnaisuudesta puhuttaessa pitäisi muistaa myös se, että alimmilla luokilla ja joidenkin oppilaiden kohdalla myös ylimmillä valinnan tekevät vanhemmat eikä oppilas itse. Valintojen mahdollisuuksien lisääntyessä tarvitaan myös entistä enemmän oppilaanohjausta, mikä taas lisää kustannuksia.

Työryhmän ehdottamat muutokset kielivalintoihin ovat kiintoisia. Kielivalintojen monipuolistamiseksi on ehdotettu, että koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota A 1-kieleksi vähintään kolmea vaihtoehtoa, joista yksi olisi toinen kotimainen kieli. Useissa kannanotoissa on kuitenkin epäilty, että englannin kielen asema A 1-kielenä on niin vahva, ettei poikkeavia kielivalintoja kovinkaan paljon tapahdu.  Ilmeisesti nimenomaan nykyistä laajempien kielivalintojen tarjoaminen on saanut kunnat ja Kuntaliiton vastustamaan muutoksia. Kuntaliitto on arvioinut, että valinnaisuuden lisääminen johtaa noin 150 miljoonan euron lisäkustannuksiin.

Ruotsin kieli säilyy siis ehdotuksen mukaan kaikille yhteisenä kielenä. Ehdotus on helposti ymmärrettävissä. Onhan se toinen kotimainen kieli. Keskustapuolueen edustaja työryhmässä ehdotti eriävässä mielipiteessään, että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla yksi A 1-.kieli voisi olla oma äidinkieli. Tarkkaan ottaen hän ehdotti, että Itä-Suomen kunnissa voitaisiin kokeilla venäjän kielen opetusta toisen kotimaisen kielen tilalla. Ehdotus on harkinnan arvoinen. Tuntuu kuitenkin siltä, että jos oma äidinkieli -vaihtoehto kilpailee ruotsin kielen kanssa, häviää se poliittisia päätöksiä tehtäessä ruotsille.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi asetti kyseenalaiseksi koko perusopetuksen uudistamisjärjestelmän puhuessaan elokuussa kansainvälisessä kasvatustieteilijöiden konferenssissa Jyväskylässä. Hänen mielestään on täysin vanhakantaista ja koulunkäyntiä jäykistävää, että eduskunta ja hallitus päättävät vielä uusista oppiaineista ja tuntijaosta. Niiden tulisi tyytyä luomaan suuria koulutuksen linjauksia ja jättää tarkempi opetuksen sisältöjen suunnittelu koulujen tehtäväksi. Tarkka oppiaineiden määrittely ja tuntijako aiheuttavat hänen mielestään turhaa kilpailua. Välijärvi on kokeneena Pisa-tutkimuksen Suomen osuuden johtajana todennäköisesti ihan oikeassa, mutta tuskin meillä lähiaikoina tapahtuu muutoksia koululainsäädännön uudistamistavassa. Pitää kuitenkin toivoa, että uudistuksemme perustuvat jatkossa vankkaan tutkimus- ja kokeilutietoon. Emme tarvitse muutosta vain muutoksen vuoksi.

Yhteiset Lapsemme ry seuraa kiinnostuneena perusopetusuudistusta ja kaikkea, mitä koulumaailmassa tapahtuu. Maahanmuuttajataustaisten ja muiden monikulttuuristen lasten puolestapuhujana se toivoo, että perusopetusta uudistettaessa muistettaisiin aina myös nämä lapset ja heidän erityistarpeensa.

Yrjö Männistö

Puheenjohtaja

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu