PÄÄKIRJOITUS

Katastrofit ja kansainvälinen adoptio

Maa järisi tammikuussa pienessä ja köyhässä Karibian meren saarivaltiossa Haitissa. Järistys aiheutti länsimaisen ihmisen käsityskyvyn ylittävän suurkatastrofin. On esitetty arvio jopa yli 200 000 ihmisen menehtymisestä. Jo ensimmäisinä päivinä järistyksen jälkeen kansainväliset lapsijärjestöt esittivät huolensa kadonneista lapsista, jotka olivat mahdollisesti joutuneet laittomiin adoptioihin tai lapsikaupan uhreiksi.

Suuret katastrofit aiheuttavat valtavan määrän inhimillistä hätää. On enemmän kuin ymmärrettävää, että erityisesti lasten hätään reagoidaan voimakkaasti ja se herättää paljon tunteita. Monen ensimmäinen reaktio katastrofin jälkeen on, että lapset pitää pelastaa pois tuhojen keskeltä ja halu auttaa on suuri. Adoptio ei kuitenkaan ole katastrofiapua eikä yksittäinen ihminen voi päättää tarvitseeko katastrofin uhriksi joutunut lapsi kodin jossain vieraassa valtiossa.

Kansainvälisiä adoptioita säätelevät lait ja kansainväliset sopimukset määrittelevät adoptioprosessin työnjaon. Lapsen syntymämaan viranomaisten tehtävänä on selvittää, tarvitseeko yksittäinen lapsi adoptiokodin ulkomailta. Lapsen vastaanottavan maan viranomaisten tehtävänä on arvioida tulevien vanhempien olosuhteet ja aikanaan turvata lapsen pääsy uuteen maahan. Kun katastrofin runtelemasta maasta lähdetään kiirehtimällä siirtämään lapsia maasta toiseen, tämä työ jää joko tekemättä kokonaan tai se tehdään puutteellisesti. Näin ollen kaikissa tilanteissa ei voi olla varmuutta siitä, onko lapsi todella adoptiokodin tarpeessa.

Haitissa maanjäristys ei tuhonnut vain yksittäisten ihmisten elämää vaan sen seurauksena myös maan hallinto kärsi suuria vaurioita. Hallinnon toimintamahdollisuuksien murentuminen ei kuitenkaan anna oikeutta tehdä mitä tahansa. Katastrofin jälkeisessä työssä paikallisilla ja kansainvälisillä avustusjärjestöillä on suuri merkitys.  Tässä lehdessä kerrotaan kansainvälisten lapsijärjestöjen Haitissa tekemästä työstä. Ne mm. kartoittavat ilman aikuisen hoivaa jääneiden lasten tilanteita ja hoidon tarvetta, etsivät näiden huoltajia ja tarvittaessa myös järjestävät lapselle väliaikaisen tai pysyvän asuinpaikan.  Ilman vanhempien huoltoa tai muuta turvaa vaille jääneen lapsen hoito tulee ensisijaisesti pyrkiä järjestämään lapsen syntymämaassa. Kotimainen tai kansainvälinen adoptio voi ajan myötä olla yksi ratkaisu kun ensin on huolellisesti selvitetty, että lapsen tarpeita vastaavaa hoitoa ei ole muulla tavoin mahdollista järjestää.

Humanitaarinen katastrofi ei saa olla syynä jättää huomioimatta turvalliseen adoptioon kuuluvat menettelyt. Kiireellä ja ilman asianmukaista arviointia tehty adoptio voi johtaa vakaviin seurauksiin.

Tuula Kumpumäki

päätoimittaja