PÄÄKIRJOITUS

Hyvä, paha järjestö

Suomalaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintakenttä on laaja – on aatetta, harrastusta ja asuinympäristöä, on yhden asian ja laajemman kokonaisuuden puolesta toimijoita. On vapaaehtoistyötä ja palvelutuotantoa. Järjestöjen taloudelliset resurssit vaihtelevat lähes nollabudjetista aina useisiin miljooniin euroihin. Yhdistysten toimintaan osallistuu tuhansia ihmisiä joka päivä – jäseniä, luottamushenkilöitä, auttajia ja autettavia, tukijoita ja vapaaehtoisia, palvelujen käyttäjiä sekä palkattuja työntekijöitä. Joku on toiminnassa mukana päivittäin, toinen taas osallistuu kerran, pari vuodessa. Mutta jokaisen panos on merkityksellinen.

Kolmannen sektorin tarjoamien toimintamahdollisuuksien ja sen tuottamien palveluiden tarpeellisuus tunnustetaan. Samalla erityisesti järjestöjen talous, avustukset ja varainhankinta ja niihin liittyvät väärinkäytökset ovat olleet eri yhteyksissä kovasti puheenaiheena. Väheksymättä lainkaan tavoitetta kitkeä väärinkäytökset pois järjestömaailmasta, on kuitenkin äärimmäisen valitettavaa, että tätä keskustelua käydään kovin negatiivisessa sävyssä. Muutama viikko sitten Valtiontalouden tarkastusvirasto ilmoitti ottavansa tarkasteluun yhdistysten ja säätiöiden verotuksen, tai lähinnä verovapauden ja valtion menettämät verotulot. Ongelmakeskeinen keskustelu on vaarassa johtaa ilmapiiriin, jossa helposti ajatellaan, että järjestöt jo lähtökohtaisesti vain tavoittelevat mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä.  Tästä antoi viitteitä mm. verkkokeskustelu, jota käytiin Helsingin Sanomien uutisoidessa tarkastusviraston suunnitelmista.

Järjestöjen toiminnan taloudelliseen tarkoituksenmukaisuuteen, kuten myös vaikuttavuuteen suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin tulee luonnollisesti kiinnittää huomiota. Yleishyödyllisyyden käsitettäkin on varmasti hyvä selventää, kuten tarkastusvirasto toteaa. Mutta ei niin, että tämän tarkastelun varjolla kiristetään yhdistysten toimintaedellytyksiä. Verotulojakin yhteiskuntamme tarvitsee. Mutta olisiko nämä veroeurot kuitenkin nostettavissa hieman suuremmista kaivoista? Uskoisin, että kohtuullinen määrä esimerkiksi palvelutuotannosta mahdollisesti saatavasta voitosta ansaitsisi arvon päästä kiertoon yhdistysten perusajatuksen mukaisessa toiminnassa ja erityisesti sen kehittämisessä. Usein ratkaisuksi tarjotaan palvelutuotannon yhtiöittämistä ja sen eriyttämistä järjestön muusta toiminnasta. Se on varmasti joissain tilanteissa hyvä ratkaisu. Mutta sitäkin pitäisi voida tarkastella yhtenä talouden järjestämisen vaihtoehtona, ei itsestäänselvyytenä tai pakon sanelema ratkaisuna.

Järjestötaustainen palvelutuotanto on usein saanut alkunsa yhdistyksen perustoiminnasta ja nivoutuu siihen hyvinkin läheisesti. Palvelut on usein myös suunnattu yhteiskuntamme heikommassa asemassa oleville ja erityisryhmille, joiden on muuten vaikea saada tarpeitaan vastaavia palveluja. Lisäksi yhdistysten tuottamien palvelujen taustalla on suuri määrä erityisosaamista sekä merkittävää vapaaehtois- ja kehittämistyötä. Näille palveluille on varmasti vielä paikkansa ja mahdollisuus niiden tuottamiseen pitää säilyttää ilman, että niistä on välttämätöntä tehdä kovaa bisnestä.

Hyvää ja aktiivista syksyä!

Tuula Kumpumäki

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu