PÄÄKIRJOITUS

Tervetuloa Suomeen?

YK:n lapsen oikeuksien komitea on määritellyt lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan yhdeksi sopimuksen keskeisistä periaatteista. Kaikille lapsille tulee taata kaikki oikeudet, ja heitä tulee suojella ilman minkäänlaista, heidän vanhempiensa tai muun laillisen huoltajan taustaan, mielipiteisiin tai toimintaan perustuvaa erottelua.

Maassamme on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua yksin maahan tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista. He ovat useimmiten vanhempiensa kotimaastaan turvaan lähettämiä lapsia. Lapsina heidän ei tulisi joutua kohtaamaan syrjintää vanhempiensa tekemän päätöksen johdosta. Näistä lapsista puhutaan usein ankkurilapsina. Käsite on loukkaava ja myös harhaanjohtava. Ajatellaan, että lapsen ensin ”ankkuroiduttuaan” ja otettuaan paikkansa uudessa maassa, hän sitten vetäisi perässään monilukuisen perheensä. Käytännössä perheenyhdistäminen kuitenkin toteutuu äärimmäisen harvoin. Kun puhutaan ankkurilapsesta, vanhemmat nähdään vain omaa etuaan lapsen kustannuksella tavoittelevina itsekkäinä aikuisina, ei lapselleen parasta ajattelevina äiteinä ja isinä. Lähettämällä lapsensa turvaan hengenvaarallisista oloista, vanhemmat pyrkivät takaamaan lapselleen elämisen edellytykset. Tähän myös Kirsi Hytinantti kiinnittää huomiota kolumnissaan myöhemmin tässä lehdessä. Vuoden pakolaisnaisen, Fatbardhe Hetemaj’n kertomuksesta tulee selvästi esiin, kuinka tärkeää kotimaastaan pakoon lähteneille vanhemmille on lastensa pärjääminen ja hyvinvointi. Ja tätähän kaikki vanhemmat toivovat.

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden kasvavaa määrää kauhistellaan. Median antaman kuvan perusteella Suomea on suorastaan uhkaamassa alaikäisten turvapaikanhakijoiden tulva. Huikeat otsikot on saatu faktasta, joka kertoo vuonna 2008 Suomeen tulleen 703 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Onhan tämä toki seitsemän kertaa enemmän kuin vuonna 2007 (98). Kasvu tuntuu suurelta. Mutta pysähdytäänpä miettimään kuinka paljon todellisuudessa 700 henkilöä? Tusinan verran täysiä linja-autoja, yksi iso lentokoneellinen, isohko ravintolallinen, kaksi luentosalillista… Luku saakin uuden mittasuhteen.

Lastensuojelun Keskusliitto on nostanut esiin Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon johdosta antamassaan lausunnossa alaikäisiin turvapaikanhakijoihin liittyviä kysymyksiä. Myös Monikulttuurinen lapsen etu – verkosto (mm. Lastensuojelun Keskusliitto ja sen jäsenjärjestöjä) julkisti kuluvan vuoden maaliskuussa vetoomuksen erityisesti yksintulleitten pakolaisnuorten jälkihuoltoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi maassamme.

Lasten vastaanottojärjestelmää on viime vuosina kehitetty lapsiystävällisemmäksi. Alaikäisten puhuttelussa on otettu käyttöön lapsia arvostavia menetelmiä. Vaikka jo monen vuoden kokemuksen ja tietämyksen perusteella on tunnettua, että yksintulleet lapset kohtaavat turvapaikan hakuprosessissa monenlaisia ongelmia ja tarvitsevat erityistä tukea, heidän hoitonsa on järjestetty huomattavasti kevyemmin rakentein kuin vastaavanlainen hoito lastensuojelulaitoksissa. Näiden lasten arkea on pitkistä hakemuksen käsittelyajoista johtuva epävarma odotus, monenlaiset pelot sekä kaukana olevaan perheeseen ja läheisiin liittyvä epätietoisuus. Lapset ovat jo kotimaassaan kokeneet monia traumatisoivia tapahtumia, Suomessa he usein kohtaavat lisäksi myös rasismia. Lapset saavat Suomessa perushoidon, mutta esimerkiksi heidän tarpeitaan vastaavia erityisiä lastensuojelun tai psykososiaalisen tuen palvelumuotoja ei ole tarjolla. Yhteiset Lapsemme hallinnoi kolmevuotista projektia, jonka tavoitteena on lisätä psykososiaalista tietämystä ja lapsen edun huomioimista alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanotto- ja päätöksentekoprosessien eri vaiheissa.

Suomessa on viime päivinä, jälleen kerran käyty kiihkeää rasismikeskustelua.  Tällä kertaa otsikoihin pääsi erityisen törkeä, lapseen kohdistunut rasistinen teko. Suvaitsevaisuuden ja monikulttuuristen lasten puolestapuhujille on Suomessa todellakin tarvetta. On ollut hienoa aloittaa työ Yhteiset Lapsemme ry:ssä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotena.

Tuula Kumpumäki

päätoimittaja

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu