Koska olen tyttö

Teksti: Irma Marttinen

”Nobody was happy when I was born”, norjalais-intialainen kirjailija Sarita Skagnes aloittaa puheenvuoronsa Plan Suomi Säätiön syyskuisessa seminaarissa. Sarita Skagnes syntyi vuonna 1969 intialaisen sikhiperheen kolmantena tyttölapsena pienessä maalaiskylässä Punjabin osavaltiossa. Ensin isä yritti tappaa vauvan, kolmivuotiaana hänet vaihdettiin poikaserkkuun. Muun perheen muuttaessa Norjaan Sarita jätettiin sukulaisten luo Intiaan.

Oikeus elämään

Miljoonien tyttöjen kohdalla tilanne on yhä sama. Tyttösikiöitä abortoidaan ja tyttövauvoja tapetaan ja hylätään. Punjabissa arviolta joka viides tyttölapsi on jäänyt syntymättä tai on surmattu vauvana. Monissa kylissä sukupuolijakauma on epätasainen; poikia on lähes kaksinkertainen määrä tyttöihin verrattuna. Koko Intian väestöstä puuttuu arviolta noin 50 miljoonaa naista ja tyttöä systemaattisen sukupuolisyrjinnän takia.

Skagnesin kirjoittama omaelämäkerrallinen kirja Vain tytär ilmestyi Norjassa 2007 (suom. 2010, Tammi). Siinä hän kertoo avoimesti niistä ongelmista, joita tytöt eri puolilla maailmaa kohtaavat joka päivä.

Kuusitoistavuotiaana Sarita Skagnes onnistui lähtemään Intiasta jättäen taakseen fyysi-sen, psyykkisen ja seksuaalisen väkivallan varjostaman lapsuuden. Norjassa kamppailu jatkui perheen kunnian, isän auktoriteetin ja kulttuurien yhteentörmäyksen kanssa.

”Norjassa sain kuulla, että minullakin on oikeuksia. En ymmärtänyt, miksi en olisi saanut pitää norjalaisista. Kysyin isältäni, miksi lyöt meitä?”, Sarita Skagnes kertoo. ”Minut haluttiin lähettää takaisin Intiaan. Karkasin, ja menin 20-vuotiaana kihloihin norjalaisen miehen kanssa.”

Perheen kunnia oli menetetty, ja Sarita joutui vaihtamaan henkilöllisyytensä tappouhkaus-ten takia.

Tänä päivänä Sarita Skagnes haluaa tuoda näkyviksi lähisuhdeväkivaltaan, insestiin sekä järkyttäviin olosuhteisiin sopeutumiseen liittyviä tabuja – maasta ja kulttuurista riippumatta.

Planin seminaarissa puhunut Skagnes toi omalla esimerkillään koskettavalla tavalla esille sen ensimmäisen ihmisoikeuden – oikeuden syntyä ja elää – jossa tytöt eivät ole samalla viivalla poikien kanssa.

Poikia pidetään monissa maissa kulttuurisista ja taloudellisista syistä tyttöjä tärkeämpinä. Siksi liian moni tyttö jää syntymättä, syntyy epätoivottuna, jää aliravituksi, koulutta-mattomaksi ja työttömäksi tai työskentelee harmaassa taloudessa eri tavoin alistettuna.

Ja kaikella tällä on myös koko maailman inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityk-sen kannalta huonot seuraukset.

Oikeus koulutukseen

Kansainvälisen Plan –järjestön Koska olen tyttö –vuosiraportti (2010) tarkastelee tyttöjen ja nuorten naisten asemaa yhteiskunnallisessa muutoksessa, johon kuuluu kaupungistu-minen, talouskasvu ja tietoteknologian leviäminen. Nämä teemat olivat esillä myös Plan Suomen vuosittaisessa tyttöjen asemaa käsittelevässä seminaarissa.

Kun tyttöjen oikeuksia poljetaan, köyhien maiden kehittyminen hidastuu. Tytöillä ja naisilla on tärkeä rooli talouskasvussa ja kehityksessä. Raportti osoittaa, että kehitysmaiden kaupungistumisen ja tietotekniikan kehityksen antamat mahdollisuudet ovat vielä hyödyn-tämättä tasa-arvotyössä.

Maailman talousahdinko kiristää perheiden asemaa eri puolilla maailmaa, mutta erityisesti se vaikuttaa kehitysmaiden tyttöjen ja naisten elämään. Heitä syrjitään entistä enemmän, vaikka he olisivatkin avain köyhyyden loukusta ulospääsyyn.  

”Valtaosa maailman köyhimmistä ihmisistä on naisia. Nykyisin vain pieni osa kehitys-maiden tytöistä valmistuu ammattiin. Silti jokainen vuosi, jonka tyttö käy toisen asteen koulua lisää hänen tulevan perheensä tuloja jopa viidenneksen. Koulutus vaikuttaa merkittävästi tyttöjen oikeudelliseen asemaan ja ihmisoikeuksien toteutumiseen”, Planin raportissa todetaan.

Koska olen tyttö -raportti osoittaa niin ikään, että maat joissa on alhaisin tyttöjen koulutus-taso, ovat myös alimpana inhimillisen kehityksen taulukoissa. Koulutettu tyttö pystyy katkaisemaan köyhyyden kierteen, eikä jätä sitä perinnöksi lapsilleen.

Oikeus työhön

Intialainen ekonomisti ja Silatech- yhtiön kehittämispäällikkö Pawan Patil kertoi semi-naarissa, että maailmantalouden työmarkkinoille on tulossa lähivuosina moninkertainen määrä ihmisiä suhteessa tarjolla oleviin työpaikkoihin.

”Seuraavien 10-15 vuoden aikana arviolta 1,3 miljardia nuorta tulee työmarkkinoille, ja heistä vain 300 miljoonalle on asiantuntijoiden mukaan tarjolla työtä. Kaikista nuorista 85 prosenttia asuu kehitysmaissa. Miten ratkaista tämä ongelma?”, Patil kysyi.

Biljoonalukujen takaa Pawan Patil näki kuitenkin valoa. Erityisesti hän painotti, että nuoret naiset on saatava mukaan kehitykseen. ”Kun naiset tulevat mukaan, syntyy ns. tyttöefekti, ja mahdollisuudet moninkertaistuvat. Perheen tulotaso nousee ja lasten hyvinvointi lisään-tyy. Lapset saavat enemmän ja parempaa ruokaa sekä terveydenhoitoa. Äidit haluavat kouluttaa lapsensa, ja koulutettuina lapsilla on paremmat mahdollisuudet omassa elämäs-sään.”

Tutkimukset osoittavat myös, että naiset käyttävät 90 prosenttia tuloistaan kotitaloutensa hyväksi. Vastaava luku miehillä on 30-40 prosenttia. Kehitysmaissa on yli 500 miljoonaa nuorta naista, jotka voisivat ja joiden pitäisi olla mukana taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä.

Pawan Patil on kehittänyt Global Partnership for Youth Investment (GPYI) -ohjelmaa, joka on Maailman Pankin ja ImagineNations Groupin vuonna 2007 aloittama yhteistyöohjelma. Ohjelma tähtää taloudelliseen kehitykseen lainoittamalla nuorten perustamia yrityksiä kehitysmaissa ja mahdollistamalla nuorten työllistyminen yrittäjinä.

Pawan Patil antoi konkreettisen esimerkin Jemenistä, jossa Silatech on pystynyt luomaan vajaan vuoden aikana yli 10 000 uutta työpaikkaa. Nuoret yrittäjät ovat saaneet lainaa paikalliselta Al-Amal pankilta, jota Silatech rahoittaa. Videopätkällä haastatellut nuoret kertoivat vakuuttavasti, miten pienellä pääomalla he olivat saaneet yrityksen perustettua ja päässeet leivän syrjään kiinni.

”Ennen aina kerjäsin rahaa, jos lapsi oli sairas. Nyt minulla on säästöjä, ja voin maksaa itse lääkärikulut”, burkha-asuinen nuori nainen kertoi tomerasti jäätelökioskissaan. ”En välitä vaikka veljeni sanoo, että olen tahrannut perheen kunnian. En ole. Minä myyn vain jäätelöä”, hän jatkoi.  

Pawn Patil korosti myös, että Jemenissä kyse oli asenteiden muutoksesta. ”Aikaisemmin alle 30-vuotiaille ei haluttu antaa lainaan, koska heihin ei uskottu. Ohjelman myötä nuoret ovat saaneet lainaa, ja he ovat myös maksaneet sataprosenttisesti lainansa takaisin. Pienyritykset tuovat kotitalouksille kestävää toimeentuloa.”

Koska olen tyttö -vuosiraportti kuvaa kehitysmaiden naisten työntekoon liittyviä pulmia yleisemmin. Kehitysmaiden naisista 60 prosenttia työskentelee harmaassa taloudessa, ja heistä suurin osa on nuoria naisia. He työskentelevät kotiapulaisina tai tekevät tuotanto-työtä kappalehinnalla. Perinteisesti kotityötä pidetään turvallisena, mutta siihen liittyy usein fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa. 

Naiset tekevät myös pitkää päivää lelu-, elektroniikka- ja tekstiilitehtaissa. Usein ääriolo-suhteissa alipalkattuina. Nuoret naiset ovat työntekijöinä alttiita maailmantalouden suhdan-teiden vaihtelulle. He jäävät ensimmäiseksi työttömiksi.

Maailman talouden laskusuhdanne vaikuttaa tyttöjen ja naisten asemaan. Naisten jäädessä työttömäksi perheen tulot pienentyvät ja tyttölapset otetaan pois koulusta. Tytöt saattavat joutua lapsityövoimaksi, kotityöhön tai pahimmassa tapauksessa seksi- ja ihmiskaupan uhriksi.

Siirtolaisuus nähdään usein mahdollisuutena, mutta se voi viedä nuoret tytöt myös työhön, jossa heitä käytetään hyväksi. Miljoonat siirtolaisnaiset lähettävät myös rahaa kotimaahansa perheilleen. Esimerkiksi Filippiineillä vuonna 2007 ulkomailla työskenteli 10 prosenttia maan väestöstä ja he lähettivät kotimaahansa noin 14,5 miljardia dollaria.

Oikeus koskemattomuuteen

Seminaarin ensimmäinen valovoimainen puhuja, lakiasianainen Seodi White Malawista keskittyi esityksessään tyttöjen oikeuteen olla turvassa myös modernissa, kaupungis-tuneessa maailmassa.

Monen kehitysmaassa asuvan nuoren naisen on pakko muuttaa maaseudulta kaupunkiin. Nuoret tytöt myös haluavat muuttaa kaupunkeihin, joissa he näkevät unelmiensa toteutuvan. Ensimmäistä kertaa historiassa kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla.

Kaupungistuminen on mahdollisuus, mutta myös uhka. Joka kuukausi viisi miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkeihin, kolme miljoonaa heistä slummeihin. Noin 30 miljoonaa tyttöä ja nuorta naista asuu kaupunkien kaduilla, ja kadulla ei kukaan ole turvassa. Nämä tytöt kohtaavat paljon väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja seksuaalista häirintää. Pahoinpitelijä voi olla muukalainen mutta myös tutuksi ja turvalliseksi luultu veli, poikaystävä, vartija tai poliisi.

”Ensimmäisen yön nukuimme kadulla puun alla. Poliisit tulivat ja ottivat kiinni tytöt. Luulimme, että he veisivät meidät turvaan, mutta he veivät meidät puistoon ja käyttivät hyväkseen ystävääni...”, etelä-afrikkalainen Precious-tyttö kertoo Planin raportissa.

Seodi White antoi elävän kuvauksen siitä, miten nuoret tytöt haluavat osallisiksi glamourista, joka välittyy heille mediasta, mainoksista, Internetistä ja televisiosta. ”Nuoret eivät malta odottaa, he haluavat saada kaiken heti, ja ovat valmiita ’myymään’ itseään sen takia.” Hän kertoi Malawista traagisen esimerkin, miten älykäs ja kaunis opiskelijatyttö päätyi varakkaan, naimisissa olevan poikaystävänsä surmaamaksi.

Seminaarin suomalainen luennoitsija, toiminnanjohtaja Timo Purjo nuorten väkivallan-vastaista työtä tekevästä Non  Fighting Generation -järjestöstä kutisti maailmaa kommentoimalla White’n puheenvuoroa: ”Saman ilmiön näkee Helsingin rautatieasemalla, jossa tytöt ja pojat myyvät seksiä saadakseen uusimman kännykkämallin.”

Totta varmasti, ja surullista totisesti, mutta ehkä kuitenkin aika kaukana siitä todellisuu-desta, jossa köyhimpien Afrikan maiden nuoret tytöt elävät.

Oikeus tietoon

Kaupungistuminen ja uusi viestintäteknologia avaavat uusia mahdollisuuksia. Kehittyvissä maissa koulua käyvien tyttöjen osuus on suurempi kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupungeissa tytöt myös pysyvät koulussa, eikä heitä naiteta yhtä nuorina kuin maaseudulla.  Usein tytöt pakenevat kaupunkiin varhaista avioliittoa, haitallisia perinteitä tai väkivaltaa. Tytöt tulevat kaupunkeihin täynnä unelmia ja uskoa paremmasta elämästä.

Uusi viestintäteknologia vähentää tyttöjen eristyneisyyttä, tarjoaa uusia ideoita ja ajattelutapoja sekä on hyvä apuväline opinnoissa ja helpottaa osallistumista. Sen avulla voi hakea tietoa myös arkaluontoisista asioista sekä apua tarvittaessa. Lisäksi tietotekniikka on monesti välttämätöntä työelämässä.

Kehitysmaiden tyttöjen mahdollisuuksia käyttää Internetiä rajaavat usein vapaus päästä nettikahviloihin, oman rahan ja ajan puute, kielitaidottomuus sekä poikien dominointi tietokoneille pääsyssä ja yleensä sukupuoleen perustuva syrjintä.

Verkkomaailma sisältää myös vaaransa. Internetissä on helppo lähestyä, valehdella, vietellä ja kiusata. Internetistä nuoret saavat myös väärää tietoa, näkevät väkivaltaisia ja ahdistavia kuvia. Virtuaalisen kiusaaminen yleisönä on koko verkkoyhteisö, eikä sitä voi paeta kotiin, vaan sen kohtaa aina uudelleen avatessaan tietokoneen.

Nämä ongelmat ovat yhtä globaaleja kuin Internet. Seminaaripäivän toinen suomalainen puhuja, vanhempi konstaapeli Jutta Antikainen Helsingin poliisilaitoksen Virtuaalisesta lähipoliisiryhmästä muistuttikin, että nuoria tyttöjä pitää opettaa suojelemaan itseään verkossa. ”Nuoria ei pidä kieltää, vaan neuvoa ja opastaa”, hän sanoi.   

Maailmanlaajuisesti nuoret naiset ovat kuitenkin varmasti yhtä mieltä uuden viestintäteknologian tärkeydestä egyptiläisen Alya-tytön kanssa, joka esitti asian äidilleen sanomalla, että ”tietokone on nykytytölle tärkeämpi kuin uuni.”

Lähteet

Plan Suomi Girls on the Cutting Edge of Change -seminaarin puheenvuorot 22.9.2010Kansainvälisen Plan -järjestön Because I'm a girl vuosiraportti 2010

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu