KOLUMNI

Kohti monipuolisia kielivalintoja

Monipuolinen kielitaito lisää ihmisten keskinäistä ymmärtämistä ja kunnioitusta. Euroopassa on tarve lisätä yleistä tietoisuutta maanosan kielten monimuotoisuudesta ja niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kielten säilymiseen ja kasvuun, sekä luoda ymmärrystä kielten moninaisuutta kohtaan.

Suomi osallistuu aktiivisesti sekä Euroopan unionin, Euroopan neuvoston että pohjoismaiden yhteistyöelimien kautta toteutettavaan kieltenopetuksen kehittämistyöhön. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen luo mahdollisuuksia rikastaa kansallista kielivarantoa, mutta tätä mahdollisuutta ei aina käytetä hyväksi.

Tuoreet tilastot kertovat karun totuuden: oppilaat opiskelevat entistä vähemmän vieraita kieliä. Yksipuoliset kielivalinnat ovat uhka Suomen kilpailukyvylle monikulttuurisessa ja kansainvälisessä maailmassa. Englannin asema ensimmäisenä A-kielenä on vahvistunut vuosi vuodelta. Tämä on näkynyt ruotsin, saksan ja ranskan kielten tarjonnan lakkauttamispäätöksissä.  Jotta pystyisimme työskentelemään eri maissa ja ymmärtämään vieraita kulttuureja, on meidän osattava myös muita vieraita kieliä kuin englantia.

Peruskouluun siirryttäessä ajatuksena oli, että kukin peruskoululainen opiskelee kahta kieltä: toista kotimaista ja jotakin vierasta kieltä. Aina vuoden 1998 perusopetuslainsäädännön uudistukseen saakka yli 30 000 asukkaan kunnilla oli lainsäädännöllinen velvoite tarjota pitkänä kielenä englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja toista kotimaista kieltä. Velvoitteen poistuttua monet varsin suuretkin kunnat ovat luopuneet tarjoamasta ensimmäisenä vieraana kielenä muita kuin englantia.

Englannin ylivaltaa vastaan lakattiin taistelemasta 1990-luvulla, koska oli ilmeistä, että ei ole järkevää jättää englantia valitsematta. Sen sijaan kansallisen kielivarannon monipuolisuus pyrittiin turvaamaan lisäämällä peruskoulun kieliohjelmaan vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksessa vapaaehtoinen pitkä kieli, ns. A2-kieli.

A2-kieli saikin suuren suosion, mutta vähitellen sekä tarjonta että valinnat vähenivät, kun kuntien taloudellinen tilanne kiristyi ja oppilaat pyrkivät keskeyttämään aloitetun A2-kielen opiskelun. Lisäksi kävi ilmi, että A2-kieli söi lyhyen valinnaiskielen, B2-kielen opiskelua, minkä seurauksena B2-kielen ryhmiin ei enää riittänyt valitsijoita. Lopputulos on, että B2-kielen opiskelijaluvut ovat vähentyneet huomattavasti ja A2-kieli on kompensoinut vähennyksen vain osittain. Samansuuntainen muutos näkyy lukiossa. Englanti on siis vahvistanut asemaansa ensimmäisenä vieraana kielenä ja sen opiskelu alkaa usein jo ennen 3. luokkaa.

Koulujen kieliohjelman monipuolistaminen ja kieltenopetuksen laadun kehittäminen on yksi hallituksen tavoitteista. Parhaillaan käynnissä perusopetuksen tuntijaon uudistamisessa arvioidaan se, pitäisikö juuri A2-kielen tuntimäärää muuttaa, jotta yhä useampi valitsisi sen.

Opetushallitus on käynnisti keväällä 2009 perusopetuksen vieraiden kielten kehittämishankkeen, joka on osa perusopetuksen laadun parantamiseen tähtäävää POP-ohjelmaa. Tavoitteena on, että nykyistä useammalla oppilaalla on jatkossa mahdollisuus opiskella englannin lisäksi myös muita vieraita kieliä jo perusopetuksen alaluokilla.

Kuntien pitäisi entistä ennakkoluulottomammin tehdä kuntarajat ylittävää yhteistyötä kielten opetuksessa; jakamalla opetusvastuuta kuntien kesken, on mahdollista saada aikaan säästöjä oppilaiden valinnanmahdollisuuksien kaventumatta. Säästöjä on mahdollista saada myös hyödyntämällä uudenlaisia opetusmenetelmiä kuten verkko- ja etäopetusta.

Oppilaiden ja opiskelijoiden osaaminen on yhteydessä heidän asenteisiinsa kielen tärkeyden merkitykseen yksilön oman elämän kannalta. Valtion viranomaiset voivat tukea ja kannustaa monipuoliseen kielten opiskeluun muun muassa kehittämällä uusia opiskelumuotoja ja tukemalla koulutuksen järjestäjien seudullista yhteistyötä.

Hyvä keino kodin ja koulun yhteistyön lisäämiseen on esimerkiksi järjestää kieli-iltoja, joissa koulut informoivat vanhempia tulevista kielivalinnoista Viime kädessä valinta on lapsilla, heidän vanhemmillaan ja opiskelijoilla itsellään.

Henna Virkkunen

opetusministeri

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu