Kansalaistoiminnassa on voimaa
 
Teksti: Irma Marttinen

”Kun tarkemmin ajattelee, niin monet hyvistä asioista ovat lähteneet liikkeelle vapaaehtoisvoimin. Joku pieni porukka hautoo asiaa ja lähtee sitten ajamaan sitä. Ja se pieni lähtö on kansalaisliikkeen toimintaa. Jossakin vaiheessa liikkeestä tulee mainstream. Tämä on kaiken yhteiskunnallisen toiminnan historia”, kansanedustaja Pekka Haavisto sanoo.

Pekka Haavisto tietää mistä puhuu. Vihreän liiton perustaja ja kansanedustaja, Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri, ympäristö- ja ihmisoikeusasiantuntija Pekka Haavisto on tehnyt pitkän rupeaman kansalaisvaikuttamisen saralla. Vuosien kuluessa Haaviston ympäristö-, kehitysmaa-aktivismi on vaihtunut poliittiseen vaikuttamiseen ja vaativiin kansainvälisiin asiantuntijatehtäviin.

”En halua olla jälkiviisas, mutta jos ajatellaan esimerkiksi ympäristöasioita ja ilmastokeskustelua, niin se oli aluksi hyvin pienen porukan puuhastelua. Poliittisessa mielessä se näytti jopa epäprofessionaaliselta. Ja nyt me ollaan tällaisessa kansainvälisesti poliittisessa merkittävässä prosessissa, joka nähtiin viime syksynä Balilla!”, Pekka Haavisto innostuu.

Aasinsiltaa ei tarvitse hakea, kun pohtii Haaviston puhetta suhteessa Yhteiset Lapsemme ry:n historiaan. Pieni porukka senkin aloitti. Vapaaehtoisvoimin toimittiin ensimmäiset vuodet. Kahdessakymmenessä vuodessa toiminta vakiintui ja monikulttuurisuustyö tuli pikkuhiljaa osaksi suomalaisen lastensuojelutyön valtavirtaa.

Kansalaistoiminta muuttuu

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kansalaisjärjestötoiminta on muuttunut. Internet on kutistanut maapallon. Keskustelupalstat ja sähköpostiyhteydet mahdollistavat maiden ja maanosien rajat ylittävien yhteisöjen rakentumisen. Tämän huomaa myös Yhteiset Lapsemme ry:ssä. Ulkomaista adoptiolasta odottavat seuraavat kansainvälisiä nettikeskusteluja ja samasta lastenkodista eri puolille maailmaa adoptoineet muodostavat usein aktiivisen ”sukulaisverkoston”. Jorge Vila meilaa tuoreeltaan Bolivian kehitysyhteistyöhankkeen kuulumiset. Käsitystä ajasta ja etäisyydestä pitää tarkistaa.

Pekka Haavisto näkee tämän mahdollisuutena: ”Minä uskon, että syntyy globaaleja kansalaisjärjestöjä, joissa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden ihmiset aidosti kohtaavat. Näin on jo tapahtunut ympäristö- ja rauhankysymyksissä. Kun ajattelee, miten kotikutoista ja kansallista aktiivisuus oli vielä kolmekymmentä vuotta sitten, niin siinä on tapahtunut valtava muutos. Tänä päivänä nuorilla on oikeasti mahdollisuus toimia ja vaikuttaa globaalisti.”

Pekka Haavisto uskoo kansalaisten haluun vaikuttaa asioihin: ”Perinteinen yhdistystoiminta ei ole ehkä enää niin vetovoimaista. Ihmiset eivät halua istua kokouksissa, mutta yhteiskunnallinen omatunto on olemassa. Ihmiset reagoivat herkästi asioihin. Tämä nykytilanne rohkaisee myös toimimaan päämääriensä eteen monella eri tavalla.”

Kansalaisliike on helppo polkaista käyntiin verkossa. Jään miettimään joitakin vuosia takaperin järjestettyä Vauvakassi-keräystä. Pieni ryhmä nuoria äitejä organisoi lyhyessä ajassa mittavan kampanjan, jolla saatiin äitiyspakkauksia itärajan taakse. Yksityisten ihmisten halu auttaa kanavoitui konkreettiseksi kädenojennukseksi.

Myös nettivetoomukset saavat kansan liikkeelle. ”Kun viime syksynä eläinsuojelukysymykset nousivat esille mediassa, kansalaiset aktivoituivat. Tuhannet ihmiset laittoivat nimensä nettiadresseihin. Tällainen vaikuttaminen on osittain korvannut perinteistä kansalaisjärjestötoimintaa”, Pekka Haavisto toteaa.

Kuitenkin myös ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” – periaatteelle on vielä tilaa. ”Ihmiset toimivat myös omassa lähiympäristössään – he pyörittävät esimerkiksi ruokapiirejä, jotta voivat saada ekologisesti oikein tuotettua ruokaa. Tällainen toiminta on aika näkymätöntä. On erittäin kiinnostavaa nähdä, mitä paikallisessa toiminnassa tapahtuu sosiaalisektorilla, kun väestö ikääntyy.”

Maahanmuuttajien globaalit yhteisöt

Suomesta katsottuna Somalia tai Myanmar ovat kaukana. Mutta Suomessa asuvan somalialaisen tai myanmarilaisen silmin katsottuna ne ovat lähellä. Diasporassa elävät maahanmuuttajat muodostavat omalle maalleen valtavan voimavaran.

”Olen kokenut tässä oikein ahaa-elämyksen. Suomen burmalainen yhteisö kävi syksyllä vierailulla Eduskunnassa. Nämä kiintiöpakolaisina tulleet burmalaiset ovat oivaltaneet, miten he voivat toimia oman maansa hyväksi Suomesta käsin. He voivat tavata poliitikkoja ja vaikuttaa monella tavoin.  Samalla tavalla somaliyhteisö on aktiivinen oman maansa asioissa”, Pekka Haavisto sanoo.

Pekka Haavisto kertoo, että hän on havahtunut näkemään maahanmuuttajat yhä enemmän aktiivisina toimijoina kuin kotouttamisen tai auttamisen kohteena. ”Ennustan, että tulevaisuudessa tulemme näkemään erittäin aktiivisia maahanmuuttajajärjestöjä, jotka rakentavat yhteiskuntaa sekä Suomessa että kaukaisessa kotimaassaan – täältä käsin.” 

Keskustelemme vielä venäläisistä maahanmuuttajista. ”Suomessa asuva venäläisvähemmistö alkaa olla jo tänä päivänä sen suuruinen kuin mitä se historiallisesti meillä on ollut. Venäläiset ovat myös monella tavalla hyvin toimeliaita. Heillä on oma radioasema ja useampia lehtiä. Venäjän kieltä kuulee kaduilla päivittäin”, Pekka Haavisto iloitsee.

Aktiivisia venläisiä maahanmuuttajia on töissä myösYhteiset Lapsemme ry:n venäjänkielisessä keskuksessa, joka auttaa venäläisiä heidän omalla äidinkielellään.  

Konfliktit ja kansalaistoiminta

Pekka Haavisto on toiminut myös rauhanneuvottelijana. Rauhan välittäminen ei ole helppoa, mutta haasteellisuudessaan se tuntuu kiehtovan Haavistoa.

”Useissa Afrikan maiden konflikteissa kysymys on siitä, että perinteinen sovittelu-mekanismi on murtunut, eikä uutta ei ole vielä pystytty luomaan. Heimopäälliköt ovat menettäneet auktoriteettinsa ja nuoret miehet ovat tarttuneet aseisiin ajamaan omia intressejään”, Pekka Haavisto kuvailee.

”Esimerkiksi Somaliassa ja Darfurissa on erittäin paljon toimijoita. Heimoyhteiskuntaan kuuluvia klaanipäälliköitä, poliittisia toimijoita, kansalaisjärjestöjen edustajia ja kansalaistoimintaa. Ja kaikki toimijat pitäisi saada toimimaan yhteisen tavoitteen eli rauhan puolesta”, Pekka Haavisto kertoo.

Pekka Haavisto kritisoi amerikkalaisten vaalimaa Save Darfur –ajattelua. ”Darfurissa ei kaivata säälipisteitä. Siellä on erittäin paljon aktiivisuutta ja ihmisiä, jotka toimivat. Myös ihan uudenlaista aktiivisuutta - naisten ja nuorten perustamia kansalaisjärjestöjä. Yhteiskunta kuhisee, vaikka kansa asuu pakolaisleireillä. Tämä aktiivisuus pitäisi vain saada kanavoitua harmoniseksi yhteiskunnalliseksi kehitykseksi.”

Politiikkakin on kansalaistoimintaa

Pekka Haaviston kanssa keskustellessa politiikkakin tuntuu aidosti kansalaistoiminnalta. ”Ihmiset helposti ajattelevat, että poliitikot ovat etäällä, mutta Suomessa lähes kaikkien kansanedustajien tausta on yhdistystoiminnassa. Ei kukaan tule poliitikoksi pelkällä virkatyöllä. Puolueetkin ovat kansalaisjärjestöjä.”

Mutta ovatko vihreät oma lukunsa? ”Vihreissä kyllä näkyy puolueen kansalaisjärjestöluonne. Vihreä liitto on useiden kansalaisliikkeiden yhteensulautuma. Meillä on ollut alusta asti ympäristöasioiden lisäksi esillä esimerkiksi vammais-, ihmisoikeus- ja naisasiat. Yhdenasian liikkeeksi vihreää liikettä syytettiin lähinnä taistolaisesta vallankumousretoriikasta katsottuna. Silloin meidän teesimme oli, että kyllä Koijärvi voidaan suojella ilman vallankumostakin. Euroopan perspektiivistä näkee, että Vihreän liiton moniagenda-malli on ollut myös onnistunut.”

Pekka Haaviston muistuttaa, että kansalaisjärjestöverkostot ovat poliitikon työn taustalla. ”Verkostot kyllä säilyvät ja niihin palaa vähän eri näkökulmasta eri aikoina. Ministerinä ei tietenkään voi, eikä ehdikään toimia kansalaisjärjestöaktivistina. On kuitenkin tärkeää, että on riittävä kytkentä kansalaistoimintaan.”

Kosmopoliittisena henkilönä Pekka Haavisto on kokenut myös erittäin antoisana toimimisen kansainvälisissä kansalaisjärjestöissä kuten Euroopan vihreissä. ”On ollut mielenkiintoista tavata samojen asioiden puolesta toimivia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Myös keskustelut Equadorin, Pakistanin ja Nicaraguan vihreiden kanssa ovat olleet hyvin kiinnostavia ja avartavia.”

Lapset ensin

Haastattelun lopuksi Pekka Haavistoa lähettää vielä terveisensä 20-vuotiaalle järjestöllemme: ”Rauhanneuvottelijana olen nähnyt, että vaikka aikuiset ovat leireillä väsyneitä ja turhautuneita, niin lapsilla leikki jatkuu. Lapsille jokainen päivä on uusi. Heidän elämänsä voidaan vielä korjata ja siihen voidaan saada aikaan muutos. Lasten kohdalla ei ole varaa kyynisyyteen. Pitäkää yllä hyvää työtänne!” 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu