Joulunaika monikulttuuristuvassa päiväkoti- ja koulumaailmassa

Teksti: Mark Saba

Monikulttuurisuus on tuonut Suomen kouluihin ja päiväkoteihin uusia kysymyksiä ja haasteita. Eräs tärkeä kysymys on uskonnon opetus ja myös kristinuskon perinteisten juhlien aseman säilyttäminen kouluissa ja päiväkodeissa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että pitäisi luopua kaikesta kristinuskon opetuksesta, symboleista ja juhlista, koska on vaikea tietää, miten muita uskontoja edustavien lasten vanhemmat suhtautuvat niihin. Toiset haluavat säilyttää kristinuskon opetuksen ja juhlien pitämisen ainakin suomalaisille lapsille ja tarjota myös muille mahdollisuuden osallistua suoma-laiseen kulttuuriin kuuluviin traditioihin. Omasta mielestäni tärkeistä traditioista ei pitäisi luopua monikulttuurisen kehityksen takia.

Käsittelen tässä kirjoituksessa vain kristillisen juhlan viettämistä. Joulunaika on lähellä ja kristinuskon symbolit tuovat mukaansa kouluihin ja päiväkoteihin oman tunnelmansa.

Ainutlaatuiset yksilöt osana yhteisöä

Haluaisin lähestyä kysymystä ihmiskäsityksen näkökulmasta. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisen ihmisen elämä on arvokas. Tämä on peruslähtökohta. On tärkeää käsitellä ainutlaatuisuutta siten, että se ei ole vain yhden kulttuurin käsityksen mukainen, vaan jokainen ihminen, jonka Jumala on luonut missä tahansa osassa maailmaa, on ainutlaatuinen.  

Yksilöllisyydestä puhuttaessa ei saisi kuitenkaan antaa käsitystä, että maahanmuuttaja-lapsi on erilainen ja tulee olemaan erilainen. Vaan hänellä pitää olla myös paikka yhteisössä ja Suomessa ylipäätänsä. Hänen ainutlaatuisuutensa on sisäistä laatua ja häntä tarvitaan juuri tällaisena ainutlaatuisena nuorena, jolla on paljon osaamista ja rikkautta.

Tämä voi herättää kysymyksen, miten monikulttuurinen lapsi voi kasvaa jakamaan vastuuta suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsi on osa kokonaisuudesta, jossa valtakulttuuri ympäröi häntä. Se, miten hän kuuluu kokonaisuuteen, tarkoittaa myös valtakulttuurin aitoa kohtaamista ja olemista osana tästä kokonaisuudesta.

Yhteisöön kasvattaminen

Lapsen kasvatuksen kannalta on hyvä ymmärtää, että lapsen on tärkeää kasvaa osaksi suomalaista yhteiskuntaan. Kasvatuksen pitää tarjota jokaiselle lapselle, nuorelle ja myöhemmin aikuiselle mahdollisuus ja itseluottamusta vaikuttaa ja toimia monipuolisesti ja laajasti Suomessa.

Kokonaiskulttuurin kohtaaminen ja sisäistäminen tarkoittaa myös kulttuuriperinteiden ja maan kulttuurin juurien, lähtökohtien ja historian ymmärtämistä, kohtaamista, käsittele-mistä ja sisäistämistä. Kun tämä onnistuu, se antaa kaikille lapsille ja nuorille mahdolli-suuden vaikuttaa nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa. 

Monikulttuurisessa Suomessa on tärkeää pystyä tarjoamaan suomalaista kulttuuria kaikille aidosti kokonaisuudessaan sitä leikkaamatta.  Kansanjuhlat ilmentävät sitä, mitä kansa on elänyt ja kokenut vuosisatojen aikana. Niihin liittyy myös paljon syvällistä merkitystä, kan-san ominaisuutta ja identiteettiä.

Kulttuuriperinne ja uskonto

On tärkeää muistaa, että suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa kristilliset juhlat eivät edusta vain kristillistä sanomaa, vaan koko suomalaista kulttuuria ja kehitystä. On myös tärkeää ymmärtää, että kristinuskon juhlien viettäminen ei välttämättä tarkoita kristin-uskon harrastamista ja tunnustamista.

Uskonnon ja kulttuurin suhde on monitasoinen. Yleiskulttuuri voi sisältää uskonnollisia aineksia. Tällaisia ovat esimerkiksi kevätjuhlien suvivirsi ja yhteiset juhlat, eritoten joulu-juhla. Ne katsotaan sellaiseksi yleiseksi suomalaiseksi kulttuuriperinnöksi, jonka vaali-minen ja välittäminen koulussa ja esiopetuksessa nähdään tavoiteltavaksi.

Jos pidämme kristillisiä juhlia uskonnollisina juhlina, se rajoittaa, mutta jos näemme ne osaksi suomalaista kulttuuria ja perintöä, huomaamme, että haluamme myös maahan-muuttajataustaisten lasten tietävän, miten Suomessa vietetään koko kansan kristillistä juhlaa.

Kysymys kuuluu, miten maahanmuuttajalapsen mukaan ottaminen juhlaan onnistuu niin, että hänen ihmisoikeutensa säilytetään? Miten monikulttuuriset perheet saadaan tutustumaan näihin tärkeisiin suomalaisen kulttuurin elementteihin ja löytämään niistä sillan suomalaiseen kulttuuriin, arvoihin, moraaliin ja yhteiskuntaan? Mukaan ottamisen tarkoitus ei välttämättä onnistu poistamalla tai kieltämällä kansan tunnusmerkkejä, traditioita ja tapaa tulla yhteen juhlissa. Sen sijaan meidän on mietittävä, miten voimme ottaa muut huomioon. Miten voimme aidosti pitää juhlan niin, että jokainen lapsi tai aikuinen kokee, että häntä ei ole suljettu pois?

Yhteinen juhla

Meidän on erotettava se, mitä kirkko tarjoaa kristinuskon tunnustuksen pohjalta. Se on erilaista kuin mitä joku muut instituutiot kuten päiväkoti tai koulu tarjoavat. Ne tarjoavat lapsille kristinuskoa kulttuurin, etiikan ja tradition näkökulmasta. Kirkko tarjoaa kristillisen, hengellisen ja tunnustuksellisen juhlan. Eräs hengellinen tapa tai tunnusmerkki on rukous, joka on mukana kirkollisessa toiminnassa.

Laulut ja virret eivät ole välttämättä vain kirkkoon kuuluvia hengellisiä lauluja. Niitä lauletaan juhlissakin.  Osa virsistä on Suomen kansan rakastamia lauluja. Myös kansojen taruissa usein on uskonnollista sanastoa ja lauluja, eikä se välttämättä tarkoita, että ne ovat hengellisiä lauluja. Juhlien pitämisessä saa olla useita tapoja, jotka vaihtelevat sen mukaan, millainen lapsiryhmä milloinkin on kyseessä.

Olisi myös tärkeää lisätä kansainvälisiä elementtejä juhlan suunnitteluvaiheessa, jotta kristillinen juhla voi yhdistää ja vahvistaa tunnetta, että olemme osa koko maailmaa ja juhla on kansainvälinen. Tämä voisi tarjota myös muille kristityille maahanmuuttajalapsille mahdollisuuden olla mukana ja kokea juhla yhteiseksi.

Lopuksi; emme voi erottaa uskontoa täysin kulttuurista. Molemmat vaikuttavat toisiinsa, ja kristinuskon kieltäminen tai piilottaminen on kulttuurin osan leikkaamista ja kieltämistä. Suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen ja sisäistäminen tarkoittaa suomalaisen yhteis-kunnan ja kulttuurin juurien ymmärtämistä ja sisäänajoa valtakulttuuriin, johon n. 85 % väestöstä kuuluu. Suomalaisen kulttuurin tai minkä tahansa kulttuurin ymmärtäminen tarkoittaa myös kokonaisuutta. Kristinuskon tradition kautta avartuu mahdollisuus nähdä, että monilla maahanmuuttajanuorilla ja suomalaisilla nuorilla on paljon yhteyksiä kristin-uskon tradition kautta.

Pastori Mark Saba on Helsingin ja Espoon monikulttuurisuustyön sihteeri

Mark Saba on valmistunut teologian maisteriksi v.2001 Helsingin yliopistosta teologisesta tiedekunnasta. Hän on toiminut kirkon maahanmuuttajatyössä 1990 -luvulta. Hän on myös toiminut evankelisluterilaisessa kirkossa seurakuntapastorina.

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu