Tavoitteena perheiden yhdistäminen

Teksti: Irma Marttinen

”Nyt nämä 33 lasta ovat turvassa Haitin SOS-lapsikylässä”, viestintäpäällikkö Aija Rikala Suomen SOS-lapsikylä ry:stä kertoo. Kyse on mediassa paljon huomiota saaneista haitilaislapsista, joiden epäillään joutuneen lapsikaupan uhreiksi.

Tammikuun lopussa ryhmä yhdysvaltalaisia yritti kuljettaa lapsia rajan yli Dominikaaniseen tasavaltaan mahdollisesti laittomien adoptioiden järjestämiseksi. Haitin poliisiin pidättämillä epäilyillä ei ollut kuitenkaan rajan ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja eikä lupaa viedä lapsia maasta. Haitin viranomaiset sijoittivat lapset Santon SOS-lapsikylään Port-au-Prince’n laita-alueelle.

Lapsiryhmään kuuluneen pikkutytön avunhuuto ”Mutta minä en ole orpo!” osoittautui paikkansapitäväksi;  myöhemmin selvisi, että kahdellakymmenellä Santon SOS-lapsikylään tuoduista lapsista ainakin toinen vanhemmista on elossa. Ilmeisesti vanhemmat oli suostuteltu valheellisilla lupauksilla antamaan lapsensa. Syytöksiä tutkitaan vielä, mutta Haitin poliisi pitää tapausta organisoituna lapsikauppana.

Haitia vuoden vaihteen jälkeen ravistellut tuhoisa maanjäristys jätti kymmeniä tuhansia lapsia ilman huoltajaa. Nämä lapset ovat erityisen suuressa vaarassa; heitä uhkaavat paitsi nälkä, jano ja kulkutaudit myös väkivalta, hyväksikäyttö ja jopa lapsikaupan uhriksi joutuminen.Lapsiasiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että lapset tarvitsevat ensisijaisesti turvaa, huolenpitoa ja psykososiaalista apua paikan päällä.

Tärkeintä lasten rekisteröinti

”Kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön toiminnan perusperiaate on perheiden yhdistäminen, mutta ensin yksinäiset lapset on tunnistettava”, Aija Rikala kertoo. Tätä työtä tehdään YK:n lastenapujärjestö UNICEFin johdolla yhteistyössä kansavälisten järjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa. Tavoitteena on tunnistaa ja rekisteröidä katastrofissa vanhemmistaan eroon joutuneet lapset lapsikaupan ja lasten hyväksikäytön estämiseksi.

Port-au-Prince’n ja muiden kaupunkien kaduilla harhailee edelleen yksinäisiä lapsia. UNICEF ja 29 järjestöä etsivät vanhemmistaan eroon joutuneita lapsia kaduilta, orpokodeista ja sairaaloista. Päivässä on mahdollista löytää ja rekisteröidä jopa 4 000 yksinäistä lasta. Lapset viedään turvallisiin paikkoihin, joissa he saavat huolenpitoa. Yksi näistä paikoista on Santon SOS-lapsikylä, jossa jokainen lapsi saa tunnistamisen jälkeen rannekkeen.

 UNICEFin tiedottaja Tamar Hanh kertoo, että Haitissa kaikki etsivät toisiaan; lapset etsivät vanhempiaan ja vanhemmat ja sukulaiset lapsiaan. ”Maanjäristys itsessään on lapselle erittäin pelottava kokemus, kun vielä menettää kotinsa, vanhempansa ja joutuu yksin nukkumaan kadulla. Se on syvästi traumatisoivaa”, Tamar Hanh sanoo.

Yksinäisten lasten identifioimisen tarkoituksena on estää lasten laittomat kuljetukset ulkomaille: ”On suuri ihmisoikeusloukkaus viedä lapsia maasta antamatta heille mahdollisuutta löytää sukulaisiaan”, Tamar Hanh painottaa.

Lapsikauppa uhkaa

Aiemmista katastrofeista on kantapään kautta opittu, että sekasortoinen tilanne luo otollisen maaperän lapsikaupalle.  Lapsikaupan uhrit joutuvat monenlaisen räikeän hyväksikäytön kohteeksi; kohtalona voi olla salakuljetus ulkomaille palkattomaksi kotiapulaiseksi tai seksityöhön tai elinkaupan uhriksi joutuminen. Lapsia siepataan myös laittomaan adoptioon.

Esimerkkejä löytyy eri puolilta maailmaa; jo Vietnamin sodan jälkeen vanhemmat etsivät ulkomaille kaapattuja lapsiaan. Suhteellisen tuore esimerkki on Aasiasta, jossa tsunamin jälkeen lapsikauppiaat ryntäsivät hyötymään paikallishallinnon sortumisesta ja avustusjärjestöjen heikkoudesta.

Tähän mennessä UNICEFilla on tietoa noin 15 haitilaislapsesta, jotka ovat kadonneet sairaaloista maanjäristyksen jälkeen. Lasten pelätään joutuneen lapsikaupan uhreiksi. Pelko on aiheellinen. Haitissa jo ennen maanjäristystä 1 000 – 2000 lasta joutui vuosittain ihmiskaupan uhreiksi.

Ei adoptioita katastrofitilanteessa

YK:n lastenapujärjestö UNICEF ja kansainväliset lastensuojelujärjestöt ovat vedonneet ulkomaisiin adoptiotoimijoihin: haitilaislasten adoptioita ei pitäisi nopeuttaa maanjäristyksen jälkeisessä myllerryksessä. Laittomien adoptioiden vaara kasvaa, eikä lasten todellista tarvetta adoptioon ole mahdollista varmistaa riittävän perusteellisesti. Haitista kuitenkin adoptoidaan tälläkin hetkellä lapsia ulkomaille.

”Kun tilanne on katastrofin keskellä äärimmäisen vaikea, myös vanhemmat saattavat luovuttaa lapsensa adoptioon – toisinaan myös ajatellen, että lapsi voi myöhemmin palata takaisin. Yleensä se ei kuitenkaan ole mahdollista”, Aija Rikala sanoo. 

Katastrofeissa on tärkeintä suojella lapsia hyväksikäytöltä ja väkivallalta sekä huolehtia heidän hyvinvoinnistaan omassa maassaan. Tutkimustiedon mukaan lapset selviävät traumaattisista kokemuksista parhaiten tutussa ympäristössä.

Suurimmalle osalle yksinäisistä lapsista löytyy kriisinkin keskellä joko vanhempi tai muu läheinen, joka pystyy huolehtimaan lapsesta.  Suomessa Pelastakaa Lapset on ottanut kantaa siihen, että kansainväliset adoptiot Haitista eivät ole tässä vaiheessa mahdollisia. Niiden aika on myöhemmin - ehkä vasta vuosien kuluttua. Tilannetta seurataan tarkasti.

”Sen jälkeen kun perheiden yhdistämispyrkimykset eivät ole onnistuneet, on aika etsiä lastensuojelutyöntekijöiden ja paikallisten viranomaisten kanssa lapsen näkökulmasta parasta mahdollista pysyvää hoitoratkaisua. Se voi hyvin olla myös sijaiskoti tai koti SOS-lapsikylässä”, Aija Rikala muistuttaa.

Väliaikaista suojaa, turvaa ja ruoka-apua

Haitin tuhoalueen väliaikaisleireille on perustettu tähän mennessä 32 lapsiystävällistä tilaa, joissa lapset saavat piirtää, leikkiä ja jatkaa koulunkäyntiä turvallisessa ympäristössä luotettavan aikuisen valvonnassa. UNICEF on perustanut myös kolme keskusta yksinjääneille lapsille, joista jokaiseen mahtuu 900 lasta. Myös muilla kansainvälisillä järjestöillä on vastaavia turvakeskuksia. Väliaikaismajoituksessa lapset saavat ruokaa, lääkkeitä ja turvaa sekä psykologista tukea.

SOS-lapsikyläjärjestö on antanut tilapäistä suojaa sadoille haitilaislapsille, jotka ovat joutuneet eroon vanhemmistaan. Tilapäishoitoa annetaan Santon ja Cap Haitien lapsikylissä sekä järjestön ylläpitämässä Hermann Gmeiner –koulussa. Dominikaanisesta tasavallasta tullut rakennusryhmä on muuttanut koulun väliaikaiseksi asunnoksi rakentamalla siihen keittiön, ruokalan sekä lisää saniteettitiloja.

Lisäksi sadat perheet kokoontuvat Santon SOS-lapsikylän ulkopuolelle, jossa heille jaetaan ruokaa, vettä ja lääkkeitä. SOS-tukikeskuksissa on myös käynnistetty ruokajakelu järjestön sosiaalisiin ohjelmiin kuuluville perheille. Järjestön hätäapuohjelman tavoitteena on tarjota noin 30 000 lapselle ruokaa, lääkkeitä, hoitoa sekä traumaterapiaa. Tähän työhön saadaan merkittävää henkilöstö- ja tarvikeapua Punaiselta Ristiltä ja Punaiselta Puolikuulta.Santon SOS-lapsikylän yhteydessä toimii myös Punaisen Ristin kenttäsairaala, jossa annetaan hoitoa ja lääkitystä katastrofissa loukkaantuneille.

Äidit työssään

Haitissa on ollut vuodesta 1979 lähtien SOS-lapsikylätoimintaa. Katastrofitilanteessa on tärkeää, että lapsikylissä on paikallisia työntekijöitä. ”He tuntevat alueella asuvia perheitä sekä maan kulttuuria ja tapoja. Tämä kaikki on avuksi lasten auttamisessa”, Aija Rikala pohtii. 

SOS-lapsikyläjärjestön avun piirissä olevista lapsista on tullut huolehtimaan myös eläkkeelle olevia lapsikylä-äitejä ja järjestön muita työntekijöitä eri maista, muun muassa Costa Ricasta ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Lisäksi haitilaiset lapsikylä-äidit ovat kasvattaneet perheitään kuten esimerkiksi Francoise, joka löysi kolme yksinäistä lasta Port-au-Prince’n lähiöstä noin 30 kilometrin päässä Santon SOS-lapsikylästä. Francoise vei lapset omaan lapsikyläperheeseensä kuultuaan, että lapset olivat menettäneet äitinsä, isänsä ja veljensä maanjäristyksessä.

”Lapset olivat istuneet ensimmäisen yön kuolleiden perheenjäsentensä vieressä, ja he olivat nälkäisiä ja itkuisia. Tiesin heti, että minun pitää auttaa näitä lapsia. Olenhan SOS-lapsikylä-äiti– en voinut vain kävellä ohi”, yli kymmenen vuotta lapsikylä-äitinä toiminut Francoise kertoo.

Avuntarve Haitissa jatkuu

Jo ennen maanjäristystä Haitin ongelmat olivat moninaiset; poliittiset ja yhteiskunnalliset ongelmat, jyrkät luokkaerot, väkivalta, ympäristöongelmat, viljelysmaan ja ruuan puute sekä äärimmäinen köyhyys.

Haitissa 80 prosenttia väestöstä elää alle 2 dollarilla päivässä. Pieni ranskankielinen eliitti on rikas ja omistaa suurimman osa varallisuudesta. Neljännes Haitin lapsista on aliravittuja, ja maa oli ruoka-avun piirissä jo ennen maanjäristystä. Puhdas juomavesi puuttui jo entuudestaan lähes puolelta väestöstä. Haitissa on myös maanosan korkein äitiyskuolleisuus sekä alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuus.

Nyt haitilaiset elävät tuplakatastrofia; maata vuosia rasittaneet ongelmat yhdistyvät tuhoisan luonnonkatastrofin seurauksiin. On selvää, että välittömän hätäavun jälkeen Haiti tarvitsee vielä vuosia eteenpäin ulkomaista apua jälleenrakennuksessa ja kehityksessä. Tämä on onneksi myös tiedostettu kansainvälisissä avustusjärjestöissä. Muun muassa SOS-lapsikyläjärjestöllä on suunnitteilla kymmenen vuotta kestävä laajamittainen jälleenrakennusohjelma sen lisäksi, että pysyvää toimintaa Haitissa laajennetaan. Tärkeää on myös, ettei avustusvirtojen tulo ehdy samalla, kun median katse kääntyy muualle.

Artikkeli perustuu SOS-lapsikylä ry:n viestintäpäällikkö Aija Rikalan haastatteluun sekä Suomen Unicefin, Punaisen Ristin, Pelastakaa Lapset ry:n, Suomen World Vision ry:n ja Plan Suomi Säätiön tiedotteisiin.

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu